"Kirjailijat rakastavat toisiaan"
1960-luvulla järjestettiin viikonlopun kesätapaamisia eri puolilla laajaa toiminta-aluetta: Reino Rinteen luona Suonnanniemessä Kuusamossa, Viola Kuoksa-Waveen kesäpaikassa Rovaniemellä Perunkajärvellä, Ylitornion Törmäsjärvellä Annikki Kariniemen luona, Ukonjärvellä Inarissa isäntinä Anna-Liisa ja Veikko Haakana, Sallassa, Rovaniemellä Lapinportissa, Kemissä ja Oulussa. Legendaarisiksi muodostuivat Annikki Kariniemen, Ylämaan kuningattaren (kuten Veikko Haakana hänet nimesi) kestitykset Ylitornion Törmäsjärvellä kesällä ja uutena vuotena. Hammaslääkäri, kirjailija Viola Kuoksa-Waven kaupunkikotiin Rovaniemellä olivat kirjailijat tervetulleita ja sinne kokoonnuttiin usein.
Kesäkokouksissa paikalla oli usein kirjailijaliiton edustajia. Kemin kokouksessa vuonna 1968 liiton edustajat joutuivat kiivaan kritiikin kohteiksi ja kokous onkin jäänyt historiaan "kapinakokouksena". Liitosta ei erottu, mutta maakunnallisten kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan perustamisen voi katsoa syntyneen tuossa kokouksessa esitettyjen näkemysten pohjalta. Vuodesta 1971 lähtien kirjoittajaseminaarin kirjailijapaneelit alkoivat korvata kirjailijoitten keskinäiset kesätapaamiset.
Rovaniemeläiset kirjailijat suuntasivat päiväkävelynsä kirjaston suuntaan. Kirjasto oli keskeinen tapahtumapaikka ja sen johtaja istui kirjallisen kentän näköalapaikalla. Hänen luonaan kaupungissa kävijät mielellään pistäytyivät. Kuinka ollakaan, Jorma Etolta ilmestyi novellikokoelma
jos heille tarjotaan tilaisuus
vaikea
sanoa
Tavatessaan hermostuvat
niin
että ensin puhuvat
ja sitten juovat liikaa
ja sitten puhuvat liian vähän
1980-luvulle tultaessa yhdistyksen toiminta oli hiipunut jo vuosien ajan ja lakkauttamista oli pohdittu useissa kokouksissa. Vaikka toimintatarmoa ja ideoita oli, toiminnalle nähtiin tarve ja jäsenkirjeitä lähetettiin edelleen, olivat resurssit ehtyneet. Toiminta ei enää ottanut tulta, se ei sytyttänyt mieliä eikä kirvoittanut kieliä kuten menneinä vuosikymmeninä.
Kun kirjailijakeskuksen toiminta erotettiin yhdistyksen toiminnasta, rahoitus kävi epävarmaksi. Osa-aikainen toiminnanjohtaja ei pystynyt yksin hoitamaan laajaa työkenttää, rahapula oli kroonista. Oli aika kääntää lehteä ja katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pohjoiset kirjailijat ry lopetti toimintansa vuonna 1987.