JULKILAUSUMIA: Aloitteita ja lausuntoja

Kirjailijaviran perustamista esitti Reino Rinne jo vuonna 1964. Yhdistyksen kesäkokouksessa Rovaniemellä vuonna 1967 Timo K. Mukka otti asian uudestaan esille. Mukan esitelmä asiasta jaettiin eri taidejärjestöille ja vuonna 1972 jätettiin aloite kirjailijaviran saamiseksi Lappiin läänin taidetoimikunnalle ja kuntiin.

Kirjailijaviran perustamista kunnallisena tai valtion avustuksella käsiteltiin monessa kunnassa. Muutamassa kunnassa oltiin jopa valmiit sellainen virka perustamaan, mikäli valtio tukisi kustannuksissa. Yhdistys painosti kuntia ja läänin taidetoimikuntaa perustamaan lääninkirjailijan viran. Kun kolmas läänintaiteilija valittiin vuonna 1975, yhdistys vaati että sen on oltava kirjallisuuden edustaja.

Pohjoiset kirjailijat ehdottivat kirjailijayhdistysten liiton perustamista vastapainoksi Kirjailijaliitolle ja sen Helsinki-keskeiselle toiminnalle, mutta tämä ei saanut tarvittavaa kannatusta. Timo K. Mukka pettyi Suomen kirjailijaliiton jäsentoimintaan ja erosi liitosta.

Seuraavaksi tehtiin aloite neuvottelukunnan perustamisesta maakunnallisille kirjailijayhdistyksille ja se perustettiinkin 1968. Kritiikki ja yltyvät puheet erota kirjailijaliitosta saivat aikaiseksi sen, että Kirjailijaliiton johtokuntaan alettiin valita maakuntien edustaja ja ensimmäisenä vuonna 1973 sinne valittiin Veikko Haakana.

Yhdistys teki esityksiä pohjoisen kustantamon perustamisesta, kirjoitettiin myös kalottikustantamosta. Tältä ajalta on myös vaatimus vähälevikkeisen kirjallisuuden tukemisesta; 2000-luvulla valtio on jakanut laatu- ja pienlevikkeisen kirjallisuuden tukea kirjailijoille ja kirjastoille.

Pohjois-Suomen kirjailijakeskusta alettiin vaatia Helsingin kirjailijakeskustoimintaa täydentäväksi ja sen toimintaperiaatteiden mukaisesti toimivaksi. Yhdistys antoi lausuntonsa valtion taidekomitean mietintöön 1965, kirjakauppojen määrähintajärjestelmästä 1967 ja vuonna 1972 se jätti monisivuisen muistion Lapin kulttuurielämän kehittämisestä Lapin kansanedustajille.

Kustantajia yhdistys moitti ns. Lappi-kirjallisuuden puutteista ja sen ”turistihengestä”. Paikallisia kirjakauppoja kehotettiin pitämään esillä omien kirjailijoiden teoksia. Ehdotettiin myös kirjansitomon ja kirjakerhon perustamista Lappiin. Yhdistys osoitti alusta lähtien selvästi kenen asialla se toimi.

Pohjoiset kirjailijat korotti paikoin ääntänsä niin että se varmasti kuului. Vuonna 1969 Pohjoiset kirjailijat sai ensimmäisenä maakunnallisena kirjailijayhdistyksenä opetusministeriöltä avustusta toimintaansa varten. Kirjailijaliitto ”lepytteli kauhukakaraansa” suomalla esimerkiksi vuosikokouksessa 1970 puheenjohtajuuden Lauri Kaarrolle, joka tiedettiinkin tehtävään hyvin sopivaksi.
  • ●Takaisin edelliselle sivulle