TYÖLAMPPU PALAA - Arvostelupalvelusta kirjailijakeskukseksi
Myös Kirjallisuusliite alkoi ilmestyä hetimiten. Ensimmäisen vuoden liite ilmestyi Lapin Kansassa, vuoden 1963 lopussa se vaihtui Pohjolan sanomiin. Ensimmäisessä toimituskunnassa olivat Reino Rinne, Allan Jokinen, Paavo Hämäläinen, Pentti Harjumaa ja toimittajana Jorma Etto.
Kirjailijat kirjoittivat ahkerasti sanoma- ja aikakauslehtiin, varsinkin Jorma Etto, Veikko Haakana, Oiva Arvola ja Annikki Kariniemi tulivat tutuiksi 60- ja 70-lukujen lehdissä. Kirjoitukset, pakinat ja kolumnit ovat erinomainen ikkuna aikaan ja paikkaan ja niitä on nautinto lukea myös niiden huumorin ja erinomaisen tyylin vuoksi.
Erillistä kirjallisuusliitettä julkaistiin vuoronperään kaikissa pohjoisen sanomalehdissä vuosina 1962-1967, suppeampana ja vain muutamia numeroita vielä 1970-luvulla.
Pohjoisen kirjailijoista monet julkaisivat kirjojaan Kariston kautta. Kariston kirjallinen johtaja Martti Qvist vieraili Lapissa ja Karisto ehätti järjestämään kirjailijatapaamisen Kemiin 1963. Yhdistys aloitti kesäiset kirjoittajaseminaarit, julkaisutoiminnan ja harrastajakirjoittajia palvelevan arvostelupalvelun 1970-luvulla. Toki arvosteluja oli annettu aikaisemminkin, myös Kirjallisuusliitteessä. Uudelta arvostelulautakunnalta saattoi pyytää kritiikkiä ja parhaat kirjoitukset esitettiin julkaistaviksi. Päätöksen julkaistavista teksteistä teki lopulta läänin taidetoimikunnan kirjallisuusjaosto.
Ensimmäinen
Työlään arvostelupalvelun ja kirjatuotantotoiminnan myötä yhdistys alkoi vaatia kirjailijakeskusta Lappiin. Vuonna 1976 toimitettiin kirje opetusministeriölle, missä esitetään perustettavaksi Pohjois-Suomen kirjailijakeskus täydentämään Helsingin toimintaa ja sen toimintaperiaatteiden mukaisesti toimivaksi. Opetusministeriö myönsi varoja kirjailijakeskustoimintaan, mutta ne eivät riittäneet kokopäiväisen työntekijän palkkaamiseen.
Kun Lapin läänin taidetoimikunta ilmoitti vuonna 1979 siirtyvänsä vakinaisen rahoituksen sijaan projektirahoitukseen, yhdistykselle koittivat kovat ajat. Osa-aikaisen työntekijän turvin laajan toiminnan pyörittäminen osoittautui vähitellen mahdottomaksi.