VÄYLÄN ELÄMÄÄ:
asuminen
lappalaiset
luontohavaintoja
maatalous
ruokakulttuuri
uskonnollinen elämä

Lue lisää:
kirkkovuoden kulku
Käymäjärven salainen tieto

Kirkkovuosi heinäkuusta 1736 toukokuuhun 1737

Astemittausretkikunta valmisteli Tornion kaupungissa retkeä Tornionjokea pitkin mittauspaikkojen etsimiseksi molemmin puolin jokivartta. Matkavalmistelut olivat valmiit juuri juhannuksena, mutta matkaan ei päästy heti.

"Torstaina oli juhannus, jota he vanhan ajanlaskun mukaan viettävät yksitoista päivää myöhemmin kuin me. Juhannus oli suuri juhlapyhä, emmekä voineet lähteä sinä päivänä, vaikka kaikki olikin valmiina. (O, s.58)

Kesäaikana jumalanpalveluksia pidettiin joka sunnuntai.

Perjantaina 14.9. oli yksi vuoden neljästä suuresta rukouspäivästä. Jumalanpalvelukset kestivät aamusta pitkälle iltapäivään ja luvattomasta poissaolosta sai rangaistuksen

Perjantaina oli suuri rukouspäivä; asukkaiden tulee Ruotsin kuninkaan määräyksestä viettää niitä neljästi vuodessa. Silloin ei lainkaan tehdä työtä, ja kustakin perheestä täytyy yhden perheenjäsenen mennä kirkkoon, vaikka sinne olisi matkaa 30 peninkulmaa eli yli 60 ranskanpeninkulmaa. Pellon kylässä on kuitenkin tulipalon ja muiden onnettomuuksien varalta myönnetty vapautus viidelle perheelle, ja vuorotellen kaikki saavat tämän erivapauden. Kirkossa merkitään läsnäolijoiden nimet muistiin, ja perheet, joilta ilman pätevää syytä puuttuu edustaja, saavat rangaistuksen. Tuona päivänä ollaan kirkossa hyvin kauan. Ylitornion kirkossa pidettiin yhteen menoon kaksi saarnaa, ja siellä viivyttiin aamuyhdeksästä kolmeen asti iltapäivällä. (O, s.98)

Pyhäinmiestenpäivänä, maanantaina 12.11. pidettiin Tornion kaupungin kirkossa kaksi jumalanpalvelusta aamulla ja yksi illalla. Ranskalaiset ihmettelivät, kun torniolaiset joulun aluspäivinä kovista pakkasista huolimatta toimittivat vilkkaasti asioita ja kulkivat vierailuilla. Jouluna istuttiin suuri osa päivästä kirkossa ja loppuosa päivästä vietettiin lukien ja virsiä veisaten kotona.

8.1.1737 oli viattomien lasten päivä ja ranskalaisseurue kokoontui päivällisille everstiluutnantti Du Rietzin luo. Seurue katseli ikkunasta, kun

"...suomalaisesta kirkosta tuli jumalanpalveluksen jälkeen yli sata suomalaista, jotka lähtivät sieltä kaupunkiin tai koteihinsa ylemmäs jokivarsille. Tämä pitkä rekijono oli erikoinen näky, ja Haapaniemestä meillä oli erinomainen tilaisuus seurata sitä." (O, s s.138)

Uudenvuodenpäivää, joka oli yksi suurista juhlapäivistä, vietettiin ranskalaisen kalenterin mukaan 12.1. Tammikuun alussa järjestettiin isot Jukkasjärven markkinat, jonne matkustettiin myös Torniosta.

Pääsiäisenä kirkonmenoja oli runsaasti. Silloin ei paastottu kuten katolisissa maissa oli tapana, mutta ihmiset harjoittivat oman harkintansa mukaan joitakin muita kieltäymyksiä.

Pääsiäisviikon torstaina asukkaat menivät kirkkoon, jossa saarnattiiin mutta ei ollut ehtoollista. Perjantaina he menivät sinne vielä täsmällisemmin; siellä pidettiiin saarna, ja pappi lauloi jotakin saarnastuolista. Edes pääsiäislauantaina ei paastota, mutta ihmiset harjoittavat oman harkintansa mukaan joitakin kieltäymyksiä, eivätkä jotkut hurskaimmat syö mitään koko perjantaina. Lauantaina ja pääsiäissunnuntaina oli melko kaunista ja lämmintä ja lumi suli auringossa. Pääsiäispäivänä kirkkoherra ja kappalaiset eivät jakaneet ehtoollista, mutta silti mentiin kirkkoon, jossa pidettiin saarna sekä aamulla ja illalla. (O, s. 145)

Ensimmäinen vuoden neljästä suuresta rukousperjantaista oli perjantaina 3.5. Silloin oli lämmin sää. "Seudun asukkaat menivät kirkkoon kolme kertaa, ensimmäisen kerran aamulla viideltä, ja viettivät siellä melkein koko päivän." (O, s.146)

Huhti-toukokuun vaihteessa järjestettiin lukuset, katekismuksen yleinen kuulustelutilaisuus. Lukuset kestivät kolme päivää ja niillä kyseltiin katekismusta erotuksetta sekä vanhoilta että nuorilta. Torstaina ja lauantaina ne pidettiin suomen kielellä rengeille ja piioille, perjantaina ruotsiksi porvareille, jotka kaikki saapuivat täsmällisesti paikalle.

Toukorukouspäivinä eli "kanttauspäivinä" rukoiltiin hyvää vuodentuloa. Nämä päivät olivat rukoussunnuntain ja helatorstain väliset kolme päivää.

Pääsiäistä oli täällä vietetty samana päivänä kuin mekin vietämme, ja samoin vietettiin toukorukouspäiviä. Maanantaina ja tiistaina oltiin paljon kirkossa, molempina päivinä saarnattiin samasta evankeliumitekstistä johon meidänkin vastaava messumme perustuu. He käyttävät näistä päivistä nimitystä gongedag (['kulkupäivät'], dag merkitsee päivää, gong kulkemista), vaikka he eivät järjestä kulkuetta vaan tyytyvät pelkkään saarnaan ja virrenveisuuseen. (O, s. 149-150)