VÄYLÄN ELÄMÄÄ:
asuminen
lappalaiset
luontohavaintoja
maatalous
ruokakulttuuri
uskonnollinen elämä

Lue lisää:
kirkkovuoden kulku
Käymäjärven salainen tieto

Käymäjärven salainen tieto

Paikallisista uskomuksista ei Outhier kovin paljon kirjoita. Hän mainitsee, että järviltä kohoavia usvia pidettiin henkinä ja niitä nimitettiin haltioiksi. Myös Tornionjoella nähty suuri olento, jokin eläin, nimitettiin haltio-hengeksi, mutta toiset sanoivat sitä karhuksi, joka odotteli joella kaataakseen veneitä ja nielaistakseen niissä olevat ihmiset.

Huhtikuussa 1737 Maupertuis teki retken joen länsipuolta pohjoiseen Käymäjärvelle katsomaan erikoista muistomerkkiä yhdessä herra Celsiuksen kanssa. Muistomerkistä oli puhuttu hänelle paljon. Paikkakuntalaiset uskoivat, että kivi kätki sisäänsä heille tuntematonta tietoa. He matkasivat pulkassa tämän rasittavan 25-30 ranskanpeninkulmaa (110-130 km) pitkän taipaleen ja löysivät lumen alle peittyneen kiven lappalaisten oppaittensa avulla. Tähtitieteilijä ja riimukirjoituksiin perehtynyt Celsius ei pystynyt tulkitsemaan kiven piirtokirjoitusta. Molemmat herrat jäljensivät tarkasti kaiken kiveen hakatun kirjoituksen. Maupertuis pohtii päiväkirjassaan pitkään kirjoituksen alkuperää. Hän on sitä mieltä, että kirjoitus on tehty aikana, jolloin alueella on vallinnut lämpimämpi ilmanala.

Tornionlaakson vuosikirja 1977:

Riimukiven merkit (s. 149)