Petsamo kartoissa - Unelma Jäämerestä -näyttelyssä on esillä monipuolinen valikoima Petsamon karttoja. Esillä on kymmeniä harvinaisia karttoja, jotka ovat jo itsessään taideteoksia. Näyttely esittelee karttojen kautta Petsamon historiaa osana Suomea. Keskeisiä näkökulmia ovat rajat ja niiden muutokset, kulkuväylien historia, kartoitus ja kolttasaamelaiset alueen alkuperäisenä väestönä.

Petsamo ja Suonikylä löytyvät jo 1600-luvun kartoista. Jäämeren ranta oli vuosisatojen ajan ollut Ruotsin, Norjan ja Venäjän yhteisaluetta. 1700-luvun puolivälissä alueelle alettiin piirtää uusia rajoja. Kun Suomi menetti yhteyden Jäämereen vuoden 1826 Norjan ja Venäjän rajasopimuksen myötä, pääsyä pohjoiseen rantaan yritettiin saada monin keinoin takaisin historialliseen oikeuteen vedoten. Aluksi oli kyse pohjoisen Suomen asukkaiden kalastusoikeudesta, mutta sittemmin nähtiin laajemmin Jäämeren yhteyden taloudelliset mahdollisuudet. Anomukset Venäjän keisareille eivät tuottaneet tulosta. Vuonna 1864 Aleksanteri II lupasi Petsamon autonomiselle Suomelle, mutta lupausta ei pantu täytäntöön. Vuonna 1882 Aleksanteri III ei myöntynyt säätyvaltiopäivien anomukseen Suomen Jäämeren käytävästä.

Pohjois-Suomen papit kirjoittivat 1820-luvulta lähtien pysyvän jalansijan saamisesta Jäämerelle. Myös Elias Lönnrot esitti suomalais-lappalaisen kauppalan perustamista Paatsjokivarteen. Kansallisromantiikan innoittamana lähdettiin tutkimusmatkoille rajojen taakse. A. W. Ervasti painotti matkakertomuksessaan suomalaisten oikeutta Jäämeren rannikkoon. Itsenäistymisen alkuvuosina Jäämerelle pääsystä tuli osa Suur-Suomi -aatetta.

(Kuva yllä; Yksityiskohta Aarne Pietisen ottamasta valokuvasta. Kuva: SMY. Seppo J. Partasen kokoelma)

Osa norjalaista Peter Schnitlerin karttaa Varanginvuonolta 1744-1745. Kartassa pohjoinen on alhaalla. Siihen on merkitty mm. suomalaiskyliä: Bomen finneby, Peisen finneby ja Pasvik finneby. Peter Schnitler kuului norjalais-ruotsalaiseen rajakomissioon, joka tarkensi epäselvyyksiä maiden välisen rajan kulussa. Hänen tekemänsä muistiinpanot, matkakertomukset ja kartat on julkaistu. (Kartta: Kansallisarkisto. E. Liljan kokoelma)

Verkkonäyttelyn aineistojen kaupallinen käyttö on kielletty. Lisätietoja kuvien ja karttojen julkaisusta voi kysyä kunkin kuvan ja kartan lähdearkistosta.

Kartat avautuvat selaimen uuteen välilehteen. Karttoja voi zoomata yläpalkin (+) ja (-) näpäimillä. Navigointi kartassa onnistuu pitämällä hiiren vasen näppäin pohjassa ja vetämällä karttaa. Karttassa voi liikkua myös vertikaalisesti hiiren rullan avulla.

Guillaume De L’Islen Carte des Courones du Nord vuodelta 1788. Karttaan on merkitty mm. Petsamon luostari ja Suonikylä. (Kartta: Rovaniemen kaupunginkirjasto / Lappi-osasto)

Carte Topographique 1825. Topografinen kartta Norjan ja Venäjän välisestä rajasta, joka muodostettiin v. 1826 historialliselle yhteisnautinta-alueelle. Kartan ovat allekirjoittaneet rajakomissaarit, venäläinen Valerian Galjamin ja norjalainen Johan Hendrik Spørck, jotka neuvottelivat rajasta vuonna 1825. Karttaan piirretty raja oli kompromissi. Raja seuraa Paatsjokea Salmijärven kautta Boris Glebiin, missä joen länsipuolen ortodoksikirkko haluttiin Venäjän puolelle. Raja kääntyy kaakkoon Jakobselvin (Vuoremijoki) latvoille ja jatkuu sieltä jokea pitkin Jäämereen. (Kartta: Kansallisarkisto. E. Liljan kokoelma)

Geografisk karta öfver en del av Norra Ishafskusten 1861. C.W. Plantingin kartta Pohjoisen Jäämeren rannikosta. Suomalaiset havittelivat 1800-luvulla kalastuspaikkaa Jäämereltä, mutta Norjan puolelta sitä ei voitu saada, kun raja sulkeutui vuonan 1852.

Venäjä hyväksyi, että Petsamoon perustetaan kalastusasemia. Sopivaa paikkaa tutki Kuusamon nimismies C. W Planting. Keisarilta anottiin Vuoremijoen ja Petsamovuonon välistä aluetta erotettavaksi suomalaisten kalastuspaikaksi.

Kalastuspaikkakysymys yhdistyi alueluovutuksiin. Suomi sai keisarilta v. 1864 lupauksen Jäämeren rannikosta vaihtokauppana Venäjään liitetystä Rajajoen asetehtaan alueesta Karjalan kannaksella. Lupaus ei koskaan toteutunut. (Kartta: Kansallisarkisto. E. Liljan kokoelma)

Karta öfver Finland, lehti A4, 1872. Karta öfver Finland on Suomen yleiskartan ensimmäinen laitos vuosilta 1864-1873. Autonomisen Suomen maantieteelliset kartoitukset vauhdittuivat 1840-luvulla, jolloin Ruotsin vallan aikainen kartasto alkoi vanhentua. Suomen yleiskartta edusti aikakautensa huipputasoa kansainvälisessäkin vertailussa. Karttalehdellä A4 näkyy myös Norjan ja Venäjän välinen raja ja osa Petsamon aluetta.

(Kartta: E. Liljan kokoelma. Teksti: Heikki Rantatupa / Historialliset kartat: www.vanhakartta.fi )

A. W. Ervasti: Suomalaiset Jäämeren rannalla, 1884. Lehtimies ja tutkimusmatkailija A. W. Ervasti matkusti Jäämeren rannalla Kuolasta Tromssaan kesällä 1882. Hän tutustui myös Petsamon alueeseen ja otti kantaa Suomen Jäämeren kysymykseen ja esitettyyn uuteen rajaan. (Kartta: A. W. Ervasti, 1884)

A. W. Ervasti painotti matkakertomuksessaan suomalaisten oikeutta Jäämeren rannikkoon.

Tarkotusperällemme sovelias ja meille siis arvokas on vastarannikko itäpuolella Petsamonvuonoa eli Karabellan niemimaan länsisyrjä. Täällä löytyy Pummangin, Kervanan ja Vaitokupan kylän paikoilla tasaista maata vähän enemmän, niin että ensimainittuun paikkaan voisi rakentaa pienen kauppalan ja Kervana-Vaitokupan väliin varsinaisen kaupunginki.

Petsamonvuonon perukassa kyllä löytyy kappale tasaista tannerta, vaan esm. kauppalan rakentamiseen paikka on monesta syystä vähemmän sopiva. Tuon kaitaisen ja jyrkkärantaisen, vaan siksiki pitkän lahen tähen on pääsö siihen sangen hankala purjeveneelläki ja olisi purjelaivalla melkein mahoton. (A. W. Ervasti, 1884).

Kartta 1. Lapin rannikon kartta. Vardgous (Vuoreijan) saarelta Kalastajasaarennolle saakka. Reineken tutkimusmatka: Meriministeriön hydrografinen departamentti, 1839.

Kartta 2. Lapin rannikon kartta. Kildinin saarelta Kalastajasaarennolle saakka. Litken ja Reinekin tutkimusmatka: Meriministeriön hydrografinen departamentti, 1840.

Kartta 3. Laadittu 1855 kapteenit Litken ja Reineken luettelon mukaan 1822-32 ja täydennetty kaikilla uusimmilla tiedoilla. Syvyydet syltä. Kompassin vuosittaisen deklinaation kasvu 6°. Alareunan teksti: Rantojen osat joista on Murmanskin mittausten inventaario.

(Kartat: Leif Rantalan kokoelma. Karttatekstien käännökset: Olga Haataja ja Birgitta Rantala)

Kirjallisuusluettelo Petsamosta

Verkkonäyttelyn päälähteet

Kartat: Erkki Liljan kokoelma, Leif Rantalan kokoelma, Heikki Rantatuvan kokoelma, Fennia-sarja / Suomen maantieteellinen yhdistys, Kansallisarkisto, Liikennevirasto, Maanmittauslaitos, Oulun maakunta-arkisto, Suomen Kuvalehti, Rovaniemen kaupunginkirjasto / Lappi-osasto

Kuvat: Pauli Haukkala, Toivo Kunnari, Erkki Lilja, Seppo J. Partanen, Kansallisarkisto, Lapin maakuntamuseo

Tekstit: Rovaniemen kaupunginkirjasto / Lappi-osasto: Sanna Haakana, Mari Ekman, Irene Piippola ja Mauri Aittaniemi.
Toivo Kunnari, Jarmo Lahtinen, Erkki Lilja, Heikki Rantatupa, Olli Sandström

Graafinen suunnittelu/verkkosivut: Karl Simonlehto, Rovaniemen kaupunginkirjasto / Lappi-osasto

Kiitämme: Erkki Lilja Heikki Rantatupa, Olli Sandström, Toivo Kunnari, Kim Rantala, Markku Arvelin, Pauli Haukkala, Jarmo Lahtinen, Jorma Luotio, Arvo Poussa, Seppo J. Partanen, Kari Rantalainen / Maanmittauslaitos, Kari Tammela, Yrjö Teeriaho, Tieliikenteen valtakunnallinen erikoismuseo Mobilia

Näyttely on saanut Lapin aluehallintoviraston hankeavustusta.