Kulku Petsamoon

UNELMA JÄÄMERESTÄ ● PETSAMO KARTOISSA
Kulku Petsamoon

Jäämeri on kutsunut kulkijoita ikimuistoisista ajoista. Perämeren pohjukasta Inarin kautta Jäämerelle, Ruijanreittiä pitkin, on kuljettu niin paremman elämän toivossa kuin ryöstöretkilläkin. Vuonna 1916 valmistui pumpulitieksi kutsuttu talvitie Ivalosta Paatsjokilaakson kautta Kirkkoniemeen. Tietä tarvittiin puuvillan kuljettamiseen ensimmäisen maailmansodan aikana, koska Suomen teollisuuden raaka-aineiden kuljetusreitit Itämeren kautta katkesivat. Samana vuonna alkoi autotien rakentaminen Ivalosta Petsamoon. Tie piti rakentaa kahdessa vuodessa kuuden metrin levyisenä valtatienä.

Venäjän puolella [Jäämerentien] rakennuttaminen oli täysin laiton, vastoin Suomen perustuslakia, ja myös Tie- ja vesirakennusten Ylihallituksen johtosäännön vastainen. Suomi rakentaisi sotatietä vieraan valtakunnan puolella Suomen kansalaisten kustannuksella. Perustuslain kiertämiseksi Venäjän puolelle Jäämerentietä rakentamaan perustettiin oma "itsenäinen yhtiö". Mutta kumminkin rakentamisen ylimpänä valvojana toimi Tie- ja vesirakennusten Ylihallitus, jonka päällikkö oli Karl Snellman. (Erkki Lilja: Jäämerenkäytävä, 2013)

Autoilijan tiekartta, lehti 7. Maanmittauslaitos 1927.

Kartta 1: Suomen kuvalehti houkutteli autoilijoita Petsamoon. Karttaan on merkitty majatalot, bensa-asemat, puhelimet ja muut palvelut. (Kartta: Suomen kuvalehti 26/1933)

Kartta 2: Kartassa näkyy vielä keskeneräinen Jäämerentie. (Kartta: Autoilijan tiekartta, lehti 7. Maanmittauslaitos, 1927)

Tehkää hyvä tie, sopivassa suunnassa ja maastossa Petsamon vuonosta vanhan maantien yhteyteen Ivaloon ja sijoittakaa majatalot noin 25 km:n välimatkoille siten, että kullekin majatalolle sopivaa maa-aluetta noin 360 ha. Rakentakaa väliaikaiset asunnot 500 miehelle pitkin linjaa ja hankkikaa väelle välttämättömiä ruoka-aineksia 2 vuodeksi. (Insinööri Wäinö Rankan saama työmääräys)

Tielinjaa avattiin umpimetsään, lujitettiin upottavia aapoja, puhdistettiin kivikankaita ja rakennettiin lukuisia siltoja. Tuloksena majatalot ja lennätinlinja, mutta vain kahden metrin levyinen kiemurteleva kulku-ura. Suomen itsenäistyttyä 1917 melskeiset olot Venäjällä keskeyttivät tienrakentamisen Petsamossa. Rakentaminen jatkui, kun Petsamo liitettiin Suomeen. Maailman ainut maantieyhteys Jäämeren rannalle valmistui 1929. Autolla voitiin ajaa Hangosta Petsamoon. Vuonna 1931 valmistui vielä tieosuus Liinahamariin, jossa sijaitsi talvi- ja syväsatama. Siellä avattiin matkailuhotelli 1932.

Tietyön valmistuttua tuli Petsamo ihan muotiasiaksi; se synnytti jonkinlaisen Jäämeren-kuumeen. Melkein jokainen oman auton omistaja lähti ainakin kerran uutta tietä kokeilemaan ja Jäämeren ulappaa näkemään. (Wäinö Rankka, 1949)

Paatsjoen kolttasaamelaisille maantien rakentaminen oli kohtalokas isku. Tie halkaisi siidan alueen ja rikkoi vanhat kulkureitit sukujen perinteisillä nautinta-alueilla.

Kuva 1: Rovaniemen ja Petsamon välillä kulkevat postiautot ovat pysähtyneet Salmijärvellä. (Kuvaaja: Aulis E. Hämäläinen. Kuva: Seppo J. Partasen kokoelma)

Kuva 2: Liinahamarin hotellin ravintola. (Kuva: Seppo J. Partasen kokoelma)

Kuva 3: Yläluostarin majatalo 1930-luvulla. (Kuvaaja: A. Pietinen. Kuva: Seppo J. Partasen kokoelma)

Petsamon liikenne välirauhan aikana

Välirauhan aikana, toukokuusta 1940 kesäkuuhun 1941, Jäämeren rannalla sijaitseva Liinahamarin satama oli Suomen ainoa yhteys läntisille merille, kun Tanskan salmet olivat sulkeutuneet. Toista tuhatta kuorma-autoa kulki yötä päivää Jäämerentietä Rovaniemelle. Syntyi käsite Petsamon liikenne, joka oli täynnä vaaroja mutkineen, mäkineen ja maantierosvoineen.

Jäämeren ratasuunnitelmat

Rautatien rakentamista Jäämerelle oli selvitetty jo 1800-luvun lopulla. Ensimmäinen ehdotus radan rakentamisesta tehtiin vuoden 1918 valtiopäivillä. Mahdollisia ratasuuntia selvitettiin, mutta rakentaminen ei olisi kannattanut taloudellisesti, joten suunnitelmat haudattiin. 1930-luvulla ratahanke nousi taas esiin, kun Petsamosta löytyi nikkeliä. Myös saksalaiset suunnittelivat Petsamon rataa jatkosodan aikana.

Kartta: Jalmar Castrén, Petsamon radan taloudelliset edellytykset 1923.

Kuva: Heikki Haukkalan ajokista puretaan paperimassapaaleja Liinahamarin satamassa. Haukkala kuljetti Petsamon liikenteessä tavaraa Rovaniemen ja Liinahamarin välillä. (Kuva: Pauli Haukkalan kokoelma. Kuvaaja: Heikki Haukkala)

Kartta: Jalmar Castrén selvitti Petsamon radan kannattavuutta ja mahdollisia ratasuuntia 1920-luvun alussa. Castrén tuli lopputulokseen, ettei Petsamon radan rakentaminen olisi taloudellisesti kannattavaa. (Kartta: Jalmar Castrén,Petsamon radan taloudelliset edellytykset, 1923. E. Liljan kokoelma)

Merikortti Vuoremi – Liinahamari – Vaitolahti 1939. Suomen- ja englanninkielinen Petsamon luotsipiirin alueen merikartan (merikortin) valmisti Merenkulkuhallituksen merikarttajaoston II kaikuluotausretkikunta 1937 ja 1938 Jäämerellä suoritettujen mittausten perusteella. Avomerialus Nautiluksen ja sen mittausveneiden suorittama luotaus ja kartoitus herättivät kansainvälistä huomiota. Se oli tarkin ja perusteellisin mittaustyö maailmassa, mitä siihen mennessä näin korkealla leveysasteella oli tehty. Merikartasta otettiin suomen ja saksankielinen painos 1944. (Kartta: Liikennevirasto. E. Liljan kokoelma, teksti: E. Lilja)

Liinahamarin sataman käyttösuunnittelukartta. Kartassa on esitetty Petsamon Meriliikennekomitean suunnitelma Liinahamarin satama-alueen järjestelyistä eri käyttötarkoituksiin. Satama-alueen lisäksi kartassa näkyy rautatiehallituksen suunnitelma satamaradan sijainnista ja rakennushallituksen luonnos asutusalueesta.

Satama-alueen laajuutta harkittaessa komitean on ollut otettava huomioon ennenkaikkea satama-altaassa tuntuva maininki, sataman vesialueen pienet ulottuvaisuudet ja vesirakenteita vaikeuttavat suuret syvyydet, sataman vesialueeseen liittyvän maa-alueen rajoitettu ala sekä se, että rantakaistaleet ovat melkein kauttaaltaan jyrkästi kohoavaa tunturinkuvetta. (Kartta: Petsamon Meriliikennekomitean mietintö, 1939, ote liitekartasta)