• Kiinnostus Petsamon luonnonrikkauksiin laittoi vauhtia alueen tutkimukseen ja taloudellis-topografiseen kartoittamiseen. Kartoitustyöt aloitettiin heti vuonna 1921, kun Petsamo oli liitetty Suomeen. Topografinen kartoitus, jossa maasto kuvataan korkeuskäyrin oli Suomessa uutta. Maanmittaushallitus suhtautui topografisiin karttoihin varsin penseästi. Pääpaino oli ollut joko pitäjänkartoissa (1:20 000) tai taloudellisissa kartoissa (1:100 000), joissa ei kuvattu korkeussuhteita. Tuntureitten ja jokilaaksojen pilkkoman Petsamon alueella korkeussuhteet olivat kuitenkin olennaisen tärkeä kartoituksen kohde. Myös sotilasviranomaiset kannattivat topografisia karttoja.

    Kartat tehtiin mittakaavaan 1:20 000, nelivärisinä ja 25 metrin korkeuskäyrävälillä. Tunturimaastossa tuollainen käyrävälitarkkuus riitti mainiosti. Karttojen tekoon osallistui vuosittain 1-2 työkuntaa, apunaan kesäkaudella muutama kolttasaamelainen. Kartat valmistettiin perinteisellä kolmiomittausmenetelmällä. Vuonna 1931 käytettiin ensi kertaa ilmavoimien ottamia lentokuvia kartoituksen apuna. Pohjois-Petsamosta oli olemassa vanhempia, luotettavia karttoja, mutta Etelä-Petsamon aiemmat kartat olivat ylimalkaisia ja virheellisiä. Siellä kolmiomittausten apuna käytettiin maanmittausretkikunnan tekemiä piirroksia.


    Yleiskartta on kokoonpantu hyvin erilaisista kartta-aineksista. Rannikko ja maantien ympäristö Pitkällejärvelle saakka on pienennetty kartoista 1:20 000 ja ne muodostavat kartan luotettavimman osan. Petsamon eteläosan karttakuvaan on kolmiomittausten yhteydessä tehty oleellisia korjauksia. Epävarmat kuviot on karttaan piirretty katkoviivoilla. Vaikkakin kartta luonnollisesti yhä vielä on vaillinainen, esiintyvät siinä kuitenkin nyt selvinä Petsamon maantieteelliset piirteet. (Maanmittausinsinööri Karl Nickul, 1933).

    Otteet Salmijärven ja Parkkinan topografikartoista. Karttojen alla valokuvat kylistä. (Kartat: Maanmittauslaitos. E. Liljan kokoelma. Kuvat: Lapin maakuntamuseo)
    32 karttalehteä petsamon pohjoisosasta
  • Ensimmäiset karttalehdet sovitettuna yleislehtijakoon valmistuivat Kalastajasaarennon pohjoisosasta. Lehdet olivat Vaitolahti, Heinäsaaret ja Pummanki. Näiden jälkeen karttalehtiä ilmestyi tasaiseen tahtiin, viimeiset lehdet vuonna 1934. Karttalehdet kattavat Petsamon pohjoisosan Salmijärven – Luostarin tasolle saakka.

    Petsamon karttalehdistä otettiin yleensä 1000-1500 kappaleen painokset. Petsamon kuvattiin myös vuonna 1932 ilmestyneessä tiekartastossa ja erinäisinä painoksina ilmestyneessä yleiskartassa (1:200 000).
    (Kartta: Topografikarttojen lehtijako. Maanmittauslaitos. E. Liljan kokoelma. Kuva: Lapin maakuntamuseo)

    Kartat: Maanmittauslaitos. E. Liljan kokoelma.

    Verkkonäyttelyn aineistojen kaupallinen käyttö on kielletty. Lisätietoja kuvien ja karttojen julkaisusta voi kysyä kunkin kuvan ja kartan lähdearkistosta.


    Toisen maailmansodan aikana vuonna 1941 Petsamon topografikartoista otettiin uusintapainoksia saksalaisten käyttöön, ja eräin paikoin he täydensivät näitä karttalehtiä.


    Itä-Karjalan tiet, lehti IV ja V. Toisen maailmansodan aikana vuonna 1941 Petsamon topografikartoista otettiin uusintapainoksia saksalaisten käyttöön. Karttoja täydennettiin Neuvostoliiton puolelta Päämajan Pioneeriosaston tietoimiston laatimilla laajennetuilla kartoilla, joissa on myös suunnitteilla olevien tiestön luokka. Mielenkiintoinen piirre kartoissa oli Neuvostoliiton puolella olevien venäjänkielisten nimien suomennokset, mikä osoittaa uskoa Suur-Suomen syntymiseen saksalaisten avulla. (Kartta: Kansallisarkisto. E. Liljan kokoelma. Teksti: E. Lilja)

    Karttojen luovutus neuvostoliitolle
    Sodan jälkeen Suomen piti luovuttaa kaikki Neuvostoliittoon liitettyjen alueitten kartat Neuvostoliitolle. Myös Petsamon kartat kuuluivat näiden kiellettyjen karttojen joukkoon. Edes arkistokappaleita ei ollut lupa jäljentää tutkimusta varten. Kielto kumottiin vuonna 1989, jolloin luovutettuja alueita kuvanneet kartat olivat vanhentuneita ja satelliittikuvaus oli tehnyt karttojen salassapidon tarpeettomaksi.