ASTEMITTAUSRETKI:
mittausvälineet
mittausten teko
mittauspaikat
perusviivan mittaus
Tornio
Kaakamavaara
Nivavaara
Huitaperi
Aavasaksa
Horilankero
Pullinki
Niemivaara
Kittisvaara

Kaakamavaara

Kaakamavaaran mittauspisteen pystyttämisessä olivat mukana Sommereux, Hellant ja Outhier sekä kaksi palvelijaa ja viisi sotamiestä. Matka Kaakamavaaralle kesti kahdeksan tuntia, vaikka matka oli vain noin puolitoista peninkulmaa. Täällä matkalaiset saivat ensi kosketuksen Lapin luontoon ja matkan vaikeuksiin. Kaakamavaaran laki oli paljas ja ylt'yleensä suurten laattamaisten kivenlohkareiden peitossa. Seurue sytytti suuren nuotion sääskien karkottamiseksi.

Kaakamavaara 4.9.1736
Kaakamavaaran laelle tulimme vähän kahdeksan jälkeen. Oli pilkkopimeää ja vettä tuli taivaan täydeltä. Laella oli vain lammikoita ja louhikkoa, ja meidän oli pystytettävä telttamme paikkaan joka oli yhtä märkä kuin kovakin. Pedre oli mukanamme, ja hän pystytti tähtäysmerkin viereen toisen teltan, johon kvadrantti saatiin suojaan. Suomalaiset olivat hyvin taitavia tulenteossa ja saivat sen sateesta huolimatta syttymään. Yritimme lämmitellä ja kuivatella itseämme, mutta virtanaan valuva kylmä sade teki yrityksemme tyhjäksi. De Maupertuis kyllästyi hytisemään märkänä nuotion äärellä ja halusi lähteä telttaan. Yö oli säkkipimeä, sitä eivät revontuletkaan valaisseet. Kompuroidessaan teräväsärmäisessä louhikossa, jossa oli vaikea kulkea turvallisesti päivääkin, de Maupertuis astui kahden lohkareen väliin ja kaatui.

Ryminän kuullessamme Pedre ja minä riensimme paikalle ja löysimme de Maupertuis'n makaamassa sellaisessa asennossa, että pelkäsimme hänen katkaisseen reitensä. Autoimme hänet telttaan ja pyysimme miehiä taittamaan alustaksi koivunoksia. Syötyämme iltapalan nuotion ääressä Celsius ja minä menimme nukkumaan de Maupertuis'n telttaan, toinen hänen toiselle puolelleen ja toinen toiselle, ja vietimme siellä varsin vilpoisen yön.

Vielä keskiviikkonakin satoi koko aamupäivän ja oli sumuista. Iltapäivällä yritimme mitata tarvittavan kulman, mutta se ei onnistunut. Lohdutuksena oli kuitenkin, että de Maupertuis voi jo paljon paremmin ja saatoimme toivoa, ettei hänen kaatumisellaan ollut pahempia seurauksia. Koko yön satoi kuin saavista; suomalaisparkamme kestivät tämän koiranilman taivasalla hämmästyttävän tyynesti, he eivät näyttäneet piittaavan siitä sen enempää kuin porommekaan.

Torstaina kymmenen aikoihin sade lakkasi. Suoritimme nopeasti mittauksen, söimme ja lähdimme kolmelta iltapäivällä tarpomaan surkeita polkuja pitkin, välillä vedessä kahlaten, päästäksemme yöksi Korpikylään. De Maupertuis pystyi kulkemaan hyvin eikä hänellä enää ollut juuri kipujakaan.
(Outhier, Matka Pohjan perille, s. 91)

vaellus Karungista Kaakamavaaraan ja Nivavaaraan
(piirros Hellant)

Kaakamavaara