MAAPALLON MUOTO:
valistusaika
teoria
tulokset
myöhemmät tutkimukset

Myöhemmät tutkimukset

Maupertuis'n tutkimustulos otettiin innostuksella vastaan ranskalaisen tiedeyhteisön keskuudessa. Melko nopeasti tuloksen poikkeama muista vastaavista tutkimuksista antoi aiheen olettaa että tuloksessa on virheellisyyksiä. Verrattuna Cassinin tulokseen sai Maupertuis´n astemittausretkikunta maapallon litistymissuhteeksi 1/123 ja Perun retkikunta 1/300. Näin suuri ero antoi aiheen epäillä, että de Maupertuisin mittauksissa on virhe. Myös muut noina aikoina tehdyt mittaukset asettuivat lähelle Perussa tehtyjen mittausten tuloksia.

Ruotsin tiedeakatemia suunnitteli edellisten johdosta jo 1740-luvulla mittausten uusimista. Hanke toteutui vasta vuonna 1801 kun Jöns Svanberg sai tehtäväkseen mittausten teon Tornionlaaksossa. Hän käytti 20 mittauspistettä de Maupertuisin 11 pisteen sijaan. Tulokseksi Svanberg sai 57 196,159 toisea. Tämä tulos on 209 toisea (407,30 metriä) lyhyempi kuin ranskalaisten saama tulos.

Suomalainen Yrjö Leinberg on 1928 suorittanut tarkistusmittauksia, joiden mukaan de Mauprtuisin saama 400 metriä liian pitkä tulos johtuu seuraavista virhetekijöistä:

Kolmionmittauksessa virhe on ollut laskelmissa. Tämän johdosta matka Kittisvaarasta Tornioon oli Maupertuisilla 45 metriä liian pitkä. Suurin virhe aiheutui sektorin nollapisteen muuttumisesta kuljetusten aikana. Tästä aiheutunut virhe oli 7' 87". Myös Tornion ja Kittisvaaran välinen luotiviivan poikkeama, jota Maupertuis ei aikanaan voinut tietää aiheutti yli 2' virheen.

Kolmionmittauksen ja tähtitieteellisten havaintojen avulla saatiin 1900-luvun puoliväliin mennessä tarkaksi arvoksi litistyneisyydelle 1/298,25. Tämän jälkeen on mittaukset voitu tehdä satelliittien avulla ja kolmionmittaus on siirtynyt menetelmänä historiaan.

Kittisvaaran muistomerkki

Maupertuis'n muistomerkki