1920-luvun alussa saamelaisia ja kolttasaamelaisia oli Petsamon vajaasta 2000 asukkaasta nelisensataa. Kolttien suhteellinen osuus pieneni suomalaisvallan alla niin, että se vuonna 1939 oli enää kymmenisen prosenttia.

Luonnosta elävänä kansana koltat olivat joutuneet vuosisatojen ajan puolustamaan elintilaansa vaihtuvien valtojen alla. Merkittävä vallanpitäjä 1500-luvulta lähtien oli ortodoksinen kirkko Petsamon luostarin myötä. 1500-1700 –luvuilla koltat pitivät kiinni oikeuksistaan valittaen Moskovan tsaareille. He säilyttivät kirjeenvaihtonsa, gramotat, erityisessä arkistoarkussa, joka on säilynyt meidän päiviimme saakka.
Kolttasaamelaiset harjoittivat kalastusta ja poronhoitoa suvuittain jaetuilla ikiaikaisilla nautinta-alueillaan. Poliittiset tapahtumat, useat rajankäynnit ja rajakomissioiden kalastusoikeusneuvottelut, joihin alueen asukkaat eivät päässet vaikuttamaan, rajoittivat kohtalokkaasti kansan elintilaa ja elinoloja. Viimein Tarton rauhanehdot järkyttivät koko Petsamon kolttasaamelaisasutusta.

Rajalinjat ja suomalaisten innokkaasti rakentamat tiet halkoivat kolttien kylät. Suomalaistaminen ja Petsamon asuttaminen veivät alueen alkuperäisasukkailta elinkeinon ja oman kulttuurin harjoittamisen edellytykset. Koltat köyhtyivät ja heistä tuli suomalaisten palkollisia. Vuosi 1945 asetti kolttasaamelaiset jälleen valinnan eteen, jäädäkö Petsamoon vai siirtyäkö Suomeen. Suomeen siirtyneet koltat asettuivat Sevettijärvelle, mutta porot jouduttiin jättämään rajan taakse.


Kartta: Siidojen rajat ja jutaamisreitit. V.Tanner,Fennia 49.
Pieni kartta: Suenjelin (Suonikylä) talvikylä vuonna 1920. Talvikylässä eli useita kymmeniä perheitä rinta rinnan pienissä taloissaan. Kylässä oli lisäksi koulu ja kappeli. Kylästä oli matkaa Luttojoelle parikymmentä kilometriä. (Kartta: V. Tanner, Fennia 49. Piirros: Kiurill ja Jaakko Sverloff)

Suuri kartta: Petsamon alueella oli kolme kolttasaamelaisteen siitaa eli lapinkylää: Paatsjoki, Petsamo ja Suonikylä. Kartassa näkyvät siidojen rajat ja jutaamisreitit, valtakunnan rajat ja rauhanteot. (Kartta: V. Tanner, Fennia 49)

suonikylä




    • Suonikylä toimi kolttasaamelaisten ikimuistoisena talvikylänä. Tarton rauhassa vanha talvikylä jäi Venäjän puolelle, mutta sukujen nautinta-alueista suurin osa Suomen puolelle. Koltat saivat päättää kumman valtion alueelle asettuivat asumaan.

    Vuosina 1927-1930 Suomi rakensi koltille uuden talvikylän, uuden Suonikylän. Syrjäisen sijaintinsa vuoksi se säilyi ja toimi pisimpään kolttasaamelaisten perinteisenä asuinsijana. Kylästä on välittynyt jälkipolville hyvin tietoa, kuvia ja tutkimuksia. Suonikylä on tunnetuin Petsamon kolttasaamelaisten asuinpaikoista.

    Suonikylän asukkaat asuivat alueella, joka oli uudisasutuksen ja kulkureittien ulottumattomissa. He viettivät rauhallista elämää ja noudattivat tarkasti esi-isiensä tapoja ja tottumuksia. He elivät onnellisina ja tyytyväisinä omissa oloissaan ilman huolta jokapäiväisestä leivästä [ensimmäisen] maailmansodan puhkeamiseen saakka. (V. Tanner teoksessa Ihmismaantieteellisiä tutkimuksia Petsamon seudulta).

    Kuva 1: Suonikylän talvikylän taloja. (Kuvaaja: Arvi Saverikko. Kuva: Lapin maakuntamuseo)

    Kuva 2: Kolttanaisia rokotuttamassa lapsiaan Salmijärven sairasmajalla.
    (Kuvaaja: Elsa Engman. Kuva: Lapin maakuntamuseo)


    Kuva: Jiertpieljaurin kolttaemäntiä Suenjelin siidasta. (Kuvaaja: Arvi Saverikko. Kuva: Lapin maakuntamuseo)

    Katso Saamelaismuseo Siidan verkkonäyttely Sää’mjie’llem – Kolttasaamelaiset

    Kartta: Suonikylän kolttalappalaisten vanhojen kalastusnautintaoikeuksien rajat.

    Kartta: Suonikylän kolttalappalaisten vanhojen kalastusnautintaoikeuksien rajat. Tutkittu työkokouksessa 23-25 päivinä huhtikuuta 1938. Allekirjoitukset W. F. Planting, Petsamon kihlakunnan kruununvouti K. Nickul, kokouksen sihteeri Karttaan on numeroitu Suonikylän kalastusnautinnot perhekunnittain (30 perhekuntaa). Karttapohja 1:200 000. Maanmittaushallitus 1933. (Kartta: Oulun maakunta-arkisto)