Maupertuis'n runo Christinelle
1.
Rakkautta pakoon juostaan suotta
aina napapiirille saakka;
Jumalani, kuka olisi uskonut,
että tältä seudulta voi löytää Kytheran.
2.
Näillä sumuisilla vyöhykkeillä
Christine hurmaa meidät:
Ja kaikki paikat, missä ovat hänen silmänsä
ovat kuumaa vyöhykettä.
3.
Tässä oleskelupaikassa ei päiväntähti suo valoaan:
Teidän sulonne ovat tästälähin se tähti,
joka meitä valaisee.
4.
Aurinko paistaa yöttöminä päivinä,
Pian se määrää kohtalomme:
Ja nämä pitkät päivät ovat oleva
liian lyhyitä Christinen lähellä.
Tornionlaakson vuosikirja 1984, s. 139 (Maupertuis'n päiväkirjasta.
Luonnontieteellisiä ja siveellisiä kertomuksia 1738, s. 135-140.
Suomentanut Pirjo Neuvonen)
Dans les frimas
De ces climats
Christine nous enchante:
Oui, tous le lieux
Où sont tes yeux
Sont la zone brûlante.
L'astre du jour
A ce séjour
Refuse la lumière;
Et tes attraits
Sont désormais
L'astre qui nous éclaire.
Le soleil luit:
Des jours sans nuit,
Bientôt il nous destine;
Mais ces longs jours
Seront trop courts
Passés près de Christine.
Tornionlaakson vuosikirja 1987, s. 37 (T.J.Kukkamäki.
Maupertuis'n perintö Suomessa, s. 29-38)
Tähdet ja avaruus 5/1986, s. 159 (T.J.Kukkamäki. Maupertuis'n
perintö Suomessa, s. 155-159)
|
