Kone-Korhosen tarina

"Kullervo Korhonen on pesunkestävä helsinkiläinen. Hän tuli Lappiin samoihin aikoihin kuin Pellinenkin ja porukassa he kaivoivat ennen sotia Laanilassa ja Sotajoella. Muutaman vuoden hän oli geologeilla lohkare-etsinnässä. Välirauhan aikaan Kullervo kaivoi kultaa lähellä Vuotsoa olevalla Hevoskurulla, jonne hän rakensi kämpän. Se on vieläkin pystyssä.

Vuonna 1948 hän tuli käymään luonamme Sotajoella. Niinpä päätettiin, että hän lähtee yhdessä Pellisen kanssa kairan poikki Lemmenjoelle tekemään valtauksen nimiimme. Meitä oli sitten porukka Pellinen, Korhonen, Isola ja Kokko, jolla porukalla kaivettiin koko alueen parhaat paikat. Oli siinä tuuriakin mukana, vaikka yksi asia ihmetytti Lemmenjoen alueella. Noina ensimmäisinä vuosina joka ainoa porukka ja kaivaja oli iskenyt alueensa parhaaseen paikkaan. Parin kesän jälkeen ei löytynyt enää yhtään niin hyvää paikkaa kuin mitä oli alkuvuosina. Porukka tuudittautuikin siihen uskoon, että kultaa on kurut solkenaan, ehkä myös tunturien rinteet.

Siitä johtui, että Kullervo Korhonen alkoi jutella, että etteikö hommattaisi kaivinkone seuraavaksi kesäksi. Isolan kanssa oltiin jyrkästi konehommia vastaan ja Pellinenkin oli empivällä kannalla. Niinpä Korhonen alkoikin yksin ostella osuuksia ojien varsilla olleilta kaivajilta ja lähti hankkimaan kaivinkoneen. Eräskin osuus maksoi viisisataatuhatta, joten Kullervon täytyi käydä läpi sukulaiset ja tutut saadakseen lainoja koneen ostoon. Kevään tullen ilmestyi Kullervo seitsemän tonnia painavan, kolmensadan litran kauhalla ja rautaisilla telaketjuilla varustetun Åkermanin kanssa Inariin. Ihme kyllä kone saatiin perille geologisen laitoksen Mörö-nimisellä maastoautolla. Matkaa oli seitsemänkymmentä kilometriä ja aikaa kului pari viikkoa.

Ensimmäinen kesä meni jotenkuten. Velat eivät kuitenkaan mainittavasti lyhentyneet ja jos jostakin lyhenivät, uutta tuli tilalle. Työmiehetkin saivat palkkansa, kun kultaakin tuli melkein kahdeksan kiloa. Vaan menot moninkertaistuivat, kun piti rakentaa työmiehille kunnon asunnot, ostaa sirkkeli ja muuta. Kultakin näytti loppuvan siltä paikalta.

Seuraavana kesänä kaivettiin sitten kolmessa kohteessa. Välimatkat olivat pitkät, kultaa piti saada nopeasti ja paljon. Kullervo ryhtyi suoraan nostamaan koneella maata ränniin. Vaan se olisi tarvinnut kokonaan toisenlaiset vehkeet. Hyvä kun sai tuona kesänä polttoaineen koneeseensa ja työmiehille heikonlaisen sapuskan. Niinpä työmiehet nähdessään mihin ollaan menossa, nostivat yksi toisensa jälkeen repun pykälään ja häipyivät palkkoja saamatta.

Kullervo Korhosen kaivinkonetta kuljetetaan Möröllä.

Kaivinkonetta nostetaan saksalaisten traktorirekeen Paadarjärven lounaisrannalla.

Kulta-Korhosen Kulta-Jussi töissä Lemmenjoen
Jäkälä-Äytsillä.