Eräs ikimuistoinen talvi

"Ikimuistoiseksi jäi se talvi, jonka vietimme Nipa Raumalan kanssa Lemmenjoen kulta-alueella.

Olin tehnyt ennen talven tuloa kämpän tasapuolilleen pinoon valmiita klapeja, joten puuhuolet olivat ohi. Samoin koko talven muonavarat oli hankittu Omanais-Matin puodista Inarista. Varsinkin sokerit ja hiivat.

Olin kutsunut Nipan käymään kylässä. Kämppiemme väli oli viiden kilometrin hujakoilla ja eräänä joulukuun alkupäivänä huomasinkin hänen laskeutuvan lumista rinnettä alas kohden kämppääni. Vaan miten ihmeessä hän tuolla lailla jalat haarallaan kävelee, ikään kuin olisi pitkällä oleva tauti jalkojen välissä, välähti mielessäni. Eihän täällä ole naisiakaan näkynyt kuukausitolkulla.

Selvisihän se likemmäs tultua, että hänellä olikin lumikengät jalassa. Siitä johtui tuo outo taivallus. Siinä sitten alettiin pikkuhiljaa maistella vaarinkaljaa, jota oli kaikki astiat täynnä. Niin luiskahtivat joulunpyhät ja uudetvuodet ohi. Oli tammikuun loppu, kun Nipa aprikoi, että pitäisiköhän lähteä käymään välillä omalla kämpälläkin. Esitin siihen, että eiköhän ensin panna uudet kaljat happanemaan. Eihän sitä tiedä, kuinka jano yllättää viikon päästä. No, Nipalla ei ollut mitään järkevää ehdotusta vastaan."