| Sámegiella English |
|
|
 |
Nils-Aslak Valkeapään runouden keskeisiä teemoja ovat saamelainen identiteetti, rakkaus, ihmisyys sekä erityisesti ihmisen ja luonnon välinen yhteys. Valkeapää oli intohimoinen perinteisen saamelaisen elämäntavan ja luonnon puolustaja. |
|
kun sillä on asunut vaeltanut palelluttanut nähnyt päivän askevan nousevan katoavan ilmestyvän maa on erilainen kun tietää täällä juuret tyvet (Aurinko, isäni) |
Valkeapään runoteoksissa kokonaisuuteen kuuluvat runojen ohella muiden taiteiden elementit, kuten graafiset kuvat, lyijykynäpiirrokset ja nuotit. Monitaiteilijana Valkeapää otti visuaaliset taiteet dialogiin kielen kanssa. Joskus kirjan oheismateriaalina on äänilevy.
Valkeapää tiesi jo nuorena, millaisen elämäntyön tekisi. Kirjalliset teokset elivät hänen mielessään kauan ennen kun ne saivat konkreettisen muodon. Kun hän alkoi kirjoittaa ensimmäistä runokokoelmaansa (Giđa ijat čuov'gadat 1974) oli trilogian hahmotelma mielessä jo valmis. Suunnitelmaan kuului myös auringolle ja maalle omistettu teospari.
Valkeapää pyrkii runoteoksissaan hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia. Hän on halunnut luoda kokonaiskuvan koko saamenkansan ajatusmaailmasta ja perinnöstä. Ruoktu váimmus –trilogia (1985) kuvaa saamelaislapsen kasvamista. Se on kuitenkin myös runollinen näkemys kahden kulttuurin ja ajattelutavan yhteentörmäyksestä. Teoksen kieli muistuttaa lyyrisen joiun sanoituksia.
|
kesä on mennyt ei osaa sanoa milloin linnut lakkasivat laulamasta milloin kesä oli täysi (Kevään yöt niin valoisat) |
Beaivi, áhčažan (1988) on tietoinen yritys luoda saamelaiskansallinen eepos. Valkeapään ilmaisu on niukkasanaista ja jättää sanojen väliin paljon tilaa. Eepoksesta on kaksi versiota: erikieliset käännökset ilman valokuvia sekä pohjoissaamenkielinen kokonaistaideteos. Sen muodostavat runojen lisäksi eri puolilta maailmaa kerätyt vanhat valokuvat saamelaisista, tekijän omat piirrokset ja valokuvat. Valkeapää on usein sanonut, että teos on saamelaisten perhealbumi, sisäryhmäkulttuuria. Sen vuoksi valokuvia ei saanut lisätä käännöksiin.
mutta kyllähän ulkona silti parempi ei seiniä estämässä ei jäädy kiinni huurtuneisiin nurkkiin (Aurinko, isäni) |
Viimeiseksi jäänyttä runoteosta Eanni Eannážan (2001) voidaan pitää Beaivi, áhčažan –teoksen parina. Se kertoo koko maailman alkuperäiskansoista.
Lähteet:Kari Sallamaa: Nils-Aslak Valkeapää ja saamen kansan eepos. Teoksessa Saamenmaa: kulttuuritieteellisiä näkökulmia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012.
Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiset: historia, yhteiskunta, taide. Kustannus-Puntsi 1997.
Leena Valkeapää: Luonnossa: vuoropuhelua Nils-Aslak Valkeapään tuotannon kanssa. Maahenki 2011.
Diktačállin
Nils-Aslak Valkeapää divttaid guovddáš temát leat sápmelaš identitehta, ráhkisvuohta, olmmošvuohta ja earenoamážit olbmo ja luonddu gaskavuohta. Valkeapää bealuštii garrasit sápmelaš eallivuogi ja luonddu.
lea earálágán go das lea orron vánddardan šuvččagan luoitime loktaneame láhppome ihtime go diehtá dáppe máttut máddagat (Beaivi, áhčážan) |
Valkeapää diktačoakkáldahkii gullet divttaid lassin sierra dáidagiid oasit, nugo gráfalaš govat, liántasárgumat ja nuohtat. Máŋggabealat dáiddárin Valkeapää válddii visuálalaš dáidagiid iežas dialogii ovttas gielain. Muhtumin girjji lassin gullá jietnaskierru.
Valkeapää diđii jo nuorran makkár eallinbarggu son barggašii. Girjjálaš barggut elle su mielas juo guhká ovdal go dat ožžo konkrehtalaš hámi. Go son álggii čállit vuosttaš diktačoakkáldaga (Giđa ijat čuov'gadat 1974), de sus leai juo trilogiija hápmi gárvvisin. Su plánii gulai maiddái beaivvážii ja eatnamii oamastuvvon bargobárra.
Valkeapää iskkai diktačoakkáldagain hábmet viiddis ollisvuođaid. Son lea háliidan ráhkadit ollislaš gova oppa sámeálbmoga jurddašanvuogis ja árbevierus. Ruoktu váimmus –trilogiija (1985) govve sámemáná bajásšaddama. Dat lea goittotge maiddái diktahámis su oaidnu guovtti kultuvrra ja jurddašanvuogi oktii beaškkeheamis. Barggu giella sulastahttá lyrihkalaš juigosa sániid.
Beaivi, áhčážan (1988) lea diđolaš iskkadeapmi ráhkadit sámi álbmotlaš eposa. Valkeapää olggosbuktin lea vátnasánálaš ja guođđá sániid gaskii ollu saji. Eposis leat guokte veršuvdna: jorgalusat govaid haga ja davvisámegielat ollislaš dáiddabargu, mas divttaid lassin leat boares govat sápmelaččain sierra guovlluin máilmmis, dahkki sárgumat ja govat. Valkeapää lea ieš dadjan, ahte bargu lea sápmelaččaid bearašalbum, sisjoavkokultuvra. Danin son ii suovvan lasihit govaid jorgaluvvon girjjiide.
|
muhto gal jur olgun lihkká buoret eai seainnit eastime ii jienjo gittá bihcon nurkkii’e (Beaivi, áhčážan) |
Su maŋimus diktagirji Eanni Eannážan (2001) sáhttá atnit Beaivi, áhčažan –girjji bárran. Dat muitala oppa máilmmi álgoálbmogiin.
Gáldut:
Kari Sallamaa: Nils-Aslak Valkeapää ja saamen kansan eepos. Teoksessa Saamenmaa: kulttuuritieteellisiä näkökulmia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012.
Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiset: historia, yhteiskunta, taide. Kustannus-Puntsi 1997.
Leena Valkeapää: Luonnossa: vuoropuhelua Nils-Aslak Valkeapään tuotannon kanssa. Maahenki 2011.
The poet
The poetry of Nils-Aslak Valkeapää centres around the Sámi identity, love, humanity and, in particular, the connection between people and nature. Valkeapää was a passionate defender of the Sámi way of life and nature. In addition to words, Valkeapää's poetry includes elements from other art forms, such as graphics, pencil drawings and musical notes. As a multi-talented artist Valkeapää utilised visual arts in dialogue with language. Sometimes his books come accompanied with a record.
Valkeapää knew already at a young age what his life work would be. His written work often evolved in his mind long before it received a concrete form. When he started writing his first poetry collection (Giđa ijat čuov'gadat 1974), he had already thought up the outline of the trilogy. The plan also included two collections, one devoted to the sun and the other to the earth.
In his poetry, Valkeapää aimed to encompass broad themes. He wanted to create a picture of the traditions and way of thinking of the Sámi people. The Ruoktu váimmus trilogy (1985) reflects growing up as a Sámi child. It also provides a poetic view on the collision of two cultures and ways of thinking. The language of the poems resembles the lyrics of a joik.
Beaivi, áhčažan (1988) is a conscious attempt to create a Sámi national epic. Valkeapää's expression is sparse, with lots of space in between words. There are two versions of the epic: translations into different languages without photographs and the Northern Sámi language version that in addition to the poems includes old photographs of Sámi collected from around the world and drawings and photographs of the author. Valkeapää often said that the book is a family album of the Sámi, a part of in-group culture. That's why photographs were not allowed in the translations.
Valkeapää's last poetry collection, Eanni Eannážan (2001), can be considered a sequel to Beaivi, áhčažan, and is about all the indigenous peoples of the world.
Sources:
Kari Sallamaa: Nils-Aslak Valkeapää ja saamen kansan eepos. In Saamenmaa: kulttuuritieteellisiä näkökulmia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012.
Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiset – historia, yhteiskunta, taide. Kustannus-Puntsi 1997.
Leena Valkeapää: Luonnossa: vuoropuhelua Nils-Aslak Valkeapään tuotannon kanssa. Maahenki 2011.