Nils-Aslak Valkeapään musiikillinen ura oli hyvin monipuolinen. Häneltä luonnistui musiikkityylit kantrista laulelmiin puhumattakaan joiuista, joihin hän ennennäkemättömän ennakkoluulottomasti yhdisteli jazzia. Annukka Hirvasvuopio-Laitin mukaan ennen Valkeapään vuonna 1968 julkaisemaa Joikuja-levyä saamelaista populaarimusiikkia ei ollut olemassa. Paroni Paakkunaisen kanssa Valkeapää julkaisi 1980-luvun taitteessa useita levyjä: Sámi eatnan duoddariid, Davás ja geassai ja Sápmi, vuoi Sápmi! Jo ennen trilogiaa hän oli julkaissut laulelmallisen kokoelmalevyn Vuoi, Biret-Máret, vuoi! vuonna 1974.

Myöhemmin Valkeapää laajensi ilmaisuaan entisestään Veli-Pekka Lehtolan sanoin ”saamelaisen sinfonian” suuntaan. Sápmi lottázan 1-2 sisältää osia edellä mainitun trilogian musiikista. Lopulta Valkeapää valjasti käyttöönsä sinfoniaorkesterin soittimet päätyen viimein sulauttamaan mukaan koko luonnon. Tästä esimerkkinä on luonnonäänistä rakentuva radiosinfoninen teos Goase dušše. Loddesinfoniija (1994).

Valkeapään aloittaessa lapsena joikaamisen, sitä pidettiin vielä syntinä. Valkeapään itsensä mukaan joiku ei olekaan pelkkää musiikkia, vaan saamelaisten kommunikointitapa. Olennaista on vapaamuotoisuus: ”Siinä voi tehdä melkein mitä haluaa.”

Lähteet:
Hirvasvuopio-Laiti, Annukka: Gárddi luhtte lávddi ala – Poroaidalta esiintymislavalle. Saamelaiset elementit tenonsaamelaisessa musiikissa kolmen sukupolven aikana. Tampereen yliopisto 2008.

Lehtola, Veli-Pekka: Saamelainen nykymusiikki (www.galdu.org)
Lindfors, Jukka: Ailu Valkeapää toi joiun julkisuuteen (www.yle.fi)
Äänitetietokanta (www.fono.fi)
Kuva: Nils-Aslak Valkeapää. Pauli Laalo (1970-luku).



Musihkarin

Nils-Aslak Valkeapää bargu musihkarin leai hui máŋggabealat. Son hálddašii sierra musihkkavugiid country-musihkas lávlagiidda ja dieđusge juigosiid maid. Musihkkii son ovttastahtii ovdagáttuid haga jazz-musihka. Annukka Hirvasvuopio-Laiti mielde ovdal Valkeapää jagis 1968 almmustahttán Joikuja -skierru ii gávdnon ollege sámegielat populáramusihkka. Valkeapää almmustahtii 1980-logu álggus máŋga skierru, main lei mielde maid Paroni Paakkunainen: Sámi eatnan duoddariid, Davás ja geassái ja Sápmi, vuoi Sápmi! Juo ovdal trilogiija son leai jagis 1974 almmustahttán lávllahápmásaš skierročoakkáldaga Vuoi, Biret-Máret, vuoi!

Maŋŋá Valkeapää viiddidii iežas olggosbuktima ain ovddosguvlui professor Veli-Pekka Lehtola sániiguin ”sápmelaš sinfoniija” guvlui. Sápmi lottázan 1-2 doallá sisttis osiid ee. ovddabealde máinnašuvvon trilogiija musihkas. Valkeapää válddii atnui sinfoniaorkeastara čuojanasaid ja bođii viimmat dan dillái ahte válddii fárrui oppa luonddu. Das ovdamearkan lea luonddujienain ráhkaduvvon radiosinfoniahápmásaš bargu Goase dušše. Loddesinfoniija (1994).

Go Valkeapää mánnán juoigagođii, de dat adnojuvvui vel suddun. Valkeapää lea ieš lohkan, ahte juoiggus ii leatge dušše musihkka, muhto maiddái sápmelaččaid vuohki gulahallat gaskaneaset. Buot deháleamos lea friddjavuohta: ”Don sáhtát bargat measta maid háliidat.”

Gáldut:
Hirvasvuopio-Laiti, Annukka: Gárddi luhtte lávddi ala – Poroaidalta esiintymislavalle. Saamelaiset elementit tenonsaamelaisessa musiikissa kolmen sukupolven aikana. Tampereen yliopisto 2008.

Lehtola, Veli-Pekka: Saamelainen nykymusiikki (www.galdu.org)
Lindfors, Jukka: Ailu Valkeapää toi joiun julkisuuteen (www.yle.fi)
Äänitetietokanta (www.fono.fi)
Govva: Nils-Aslak Valkeapää. Pauli Laalo (1970-logus).



The Musician

Nils-Aslak Valkeapää's musical career was extremely versatile. He covered musical genres from country to melodic songs, not to mention joik, a traditional Sámi form of song, which he mixed with jazz in an innovative way. According to Annukka Hirvasvuopio-Laiti, popular Sámi music didn't exist before 1968, when Valkeapää released his Joikuja album. At the turn of the 1980s, Valkeapää released several records together with composer and jazz musician Paroni Paakkunainen: Sámi eatnan duoddariid, Davás ja geassai and Sápmi, vuoi Sápmi! Even before this trilogy in 1974 he had released a compilation of songs Vuoi, Biret-Máret, vuoi!.

Later, Valkeapää expanded his repertoire, in the words of Veli-Pekka Lehtola, towards the “Sámi symphony”. Sápmi lottázan 1-2 contains parts of the music from the above mentioned trilogy. Valkeapää utilised symphony orchestra instruments, and finally ended up integrating nature into his work. An example of this is the radio symphonic piece built on the sounds of nature, Goase dušše. Loddesinfonija (The Bird Symphony 1992).

When Valkeapää started to joik as a child, it was still considered a sin. According to Valkeapää himself, joik is not just music, but the Sámi people's way of communicating. Freedom is an essential part of it: “In joik you can do almost whatever you want.”

Sources:
Hirvasvuopio-Laiti, Annukka: Gárddi luhtte lávddi ala – Poroaidalta esiintymislavalle. Saamelaiset elementit tenonsaamelaisessa musiikissa kolmen sukupolven aikana. [Master's thesis in Ethnomusicology]. Tampereen yliopisto 2008.

Lehtola, Veli-Pekka: Saamelainen nykymusiikki (www.galdu.org)
Lindfors, Jukka: Ailu Valkeapää toi joiun julkisuuteen (www.yle.fi)
Äänitetietokanta (www.fono.fi)
Photo: Nils-Aslak Valkeapää. Pauli Laalo (1970s).