Matkailun jälleenrakennus

Toinen maailmansota katkaisi Lapin matkailun kehityksen. Talvisodan ja jatkosodan - erityisesti sen loppuvaiheen Lapin sodan - jäljiltä tuho oli täydellinen. Petsamon alue menetettiin kokonaan ja Sallan - Kuusamon alueesta suuri osa. Kaikki matkailurakennukset autiotuvista hotelleihin olivat tuhkana ja raunioina. Lapin alueella ainoastaan kolme matkailurakennusta säästyi: Aavasaksan, Kilpisjärven ja Pyhätunturin majat.

Matkailun jälleenrakennusta kesti Lapin läänissä pitkään. Vasta 1960-luvun alussa majoituspaikkamäärät ylsivät 1930-luvun lopun tasolle. Valtio ja Suomen Matkailijayhdistys rakensivat parinkymmenen vuoden aikana Lapin merkittävimmät matkailurakennukset. Tiestön kunnostaminen ja uusien maanteiden rakentaminen loi edellytykset automatkailun nousulle. Erityisesti 1960-luku oli autoistumisen vuosikymmen.

Sodan jälkeen kiinnostus Lappia kohtaan alkoi taas viritä. Matkailuhalukkuutta salaperäiseen "Villiin Pohjolaan" lisäsi viihde-elämän suosima lapinromantiikka.

1950-luvun lapinmatkailijat olivat enimmäkseen erähenkisiä retkeilijöitä ja hiihtäjiä. Matkailu oli yhteisöllistä: tyypillistä oli joukkoliikenne junilla ja linja-autoilla, yhteiskunnan rakentamat majoituspalvelut, usein myös yhteismajoitus vaatimattomissa oloissa. 1950-luvun lopulta lähtien elintason nousu, vapaa-ajan lisääntyminen ja yksityisautoilun yleistyminen toivat Lapin matkailukohteet kaikkien ulottuville. Automatkailun mukana syntyivät leirintäalueet, telttailu tuli suosioon. Perhematkailu yleistyi.

Rovaniemen Napapiirillä avattiin kesäkuussa 1950 arkkitehti Ferdinand Salokankaan suunnittelema pieni hirsirakenteinen maja, joka rakennettiin Yhdysvaltain presidentin puolison Eleanor Rooseveltin Rovaniemen-vierailun kunniaksi. Tämän jälkeen tuli tavaksi lennättää Suomeen saapuneita valtiovieraita pikapyrähdykselle Rovaniemelle - tunnettuja vieraita ovat olleet mm. USA:n varapresidentti Lyndon B. Johnson ja Iranin saahi Reza Pahlevi. Napapiirillä on viime vuosikymmeninä toteutettu useita rakennushankkeita. Nykyisin Napapiirille on kasvanut automatkailijoiden suosima matkailukeskittymä.

Kilpisjärven kylä Käsivarren "peukalossa" eli pitkään omissa oloissaan Saanatunturin kainalossa. Vaikka maantietä ei ollut, kylän elämä oli vilkasta. Valtion ylläpitämä Siilastuvan majatalo toimi rahdinvaihtopaikkana ja kortteerina Ylä-Lapin ja Ruijan väliä matkanneille. Kilpisjärvellä ja Haltin huipuilla asti oli myös vanhastaan liikkunut kesäisin satunnaisia retkikuntia ja luonnontutkijoita. 1930-luvulla Kilpisjärvi liitettiin Lapin matkailun piiriin, kun Suomen Matkailijayhdistyksen retkeilymaja avattiin 1937. Maantie Palojoensuusta Kilpisjärvelle rakennettiin pääosiltaan jatkosodan aikana. Lopullisesti tie valmistui 1946. Näin avautui Petsamon menetystä korvaamaan Uusi Jäämerentie Kilpisjärven kautta Norjaan. Tie sai nimekseen Neljän tuulen tie.

Sotien jälkeen Kilpisjärvelle alkoi virrata talvi- ja kesämatkailijoita vuosi vuodelta enemmän ihailemaan Yliperän suurtunturien maisemia. Kilpisjärvestä tuli tunturiretkeilyn ja -hiihdon keskus. Retkeilymajasta laajentunut retkeilykeskus sai seurakseen Kilpisjärven matkailuhotellin, myöhemmin myös muita matkailuyrityksiä.