Matkailun ensiaskeleet

Varsinaisesti Lapin matkailu alkoi 1920-luvulla, kun Petsamo liitettiin Suomeen ja 531 kilometrin mittainen Jäämerentie avattiin. Maantie Rovaniemeltä Kyröön eli Ivaloon valmistui 1914. Ivalon - Petsamon tietä alettiin rakentaa 1916, ja päätepiste Liinahamari saavutettiin 1931.

Jäämerentie palveli turismia mutta ennen kaikkea talouselämää, sillä Petsamossa sijaitsi Suomen ainoa jäätymätön satama. Jäämerentiestä tuli heti keskeinen matkailuvaltti ja Petsamon alueesta maan vetovoimaisimpia turistikohteita. Petsamon Liinahamariin kulki Rovaniemeltä säännöllinen rahti- ja linja-autoliikenne, parhaimmillaan viisi postiautovuoroa päivässä. Myös yksityisautoilu vilkastui. Suomen automatkailun juuret ovat osaltaan Jäämerentiellä. Petsamoon pääsi myöhemmin myös ilmateitse, kun Aero Oy alkoi lennättää matkailijoita Yläluostarin lentokentälle.

Petsamon alueella matkailijoita kiehtoivat hyinen Jäämeri jylhine rantoineen, laajat erämaiset tunturiseudut, kalaisat lohivedet ja valoisat kesäyöt. Suomen oloissa eksoottinen arktinen eläin- ja kasvimaailma houkutteli etenkin luonnontutkijoita. Myös kulttuuri kiinnosti: kolttasaamelaiset poroineen, valtamerikalastajat kylissään ja maailman pohjoisin munkkiyhdyskunta luostarissaan. Petsamon kansainvälisyys ja sijainti Norjan ja Neuvostoliiton välissä herätti uteliaisuutta, ei vähiten vakoilijoiden keskuudessa.

Ivalon ja Petsamon välille rakennettiin useita matkailumajoja ja -hotelleja. Petsamosta tuli nopeasti Suomen suosituimpia ja samalla kansainvälisimpiä matkailukohteita. Juuri ennen toista maailmansotaa Jäämerentiellä kävi yli 10 000 turistia vuodessa. Turisteja saapui Jäämeren rannalle erityisesti Euroopasta, mutta myös valtamerien takaa. Pohjoismaista tulijoita oli eniten, lähes 70 %, ja heistä valtaosa norjalaisia. Seuraavaksi suurimmat ulkomaalaisten ryhmät olivat saksalaiset, englantilaiset ja amerikkalaiset.