Lappi löydetään

Eurooppalaiset kirjailijat ja tiedemiehet kiinnostuivat jo varhain pohjoisista seuduista. Tornionjokilaaksossa käyneen ruotsalaisen Olaus Magnus Gothuksen julkaistua 1555 teoksen Pohjoisten kansojen historia lisääntyi mielenkiinto Lappia kohtaan. Varsinkin 1700- ja 1800-luvuilla tutkimus- ja löytöretkeilijöiden virta kiihtyi. Värikkäät matkakertomukset tekivät Lappia tunnetuksi. Lappiin matkustamisesta tuli ulkomaalaisen yläluokan ja tiedemiesten, erityisesti luonnontieteilijöiden, harrastus.

Alkuaikojen lapinmatkailu suuntautui enimmäkseen Länsipohjan Tornionjokilaaksoon, keskuspaikkoina Tornio ja Aavasaksa.Tornionjokilaakso oli Suomen parhaiten tunnettua aluetta 1700- ja 1800-luvun Länsi-Euroopassa.

Alkuaikoina matkustaminen Lapissa oli vaivalloista. Veneellä pääsi jokia myöten kylästä toiseen. Välit joelta toiselle taittuivat jalkapatikassa polkuja pitkin. Erämaareittien varrella yösija saattoi löytyä autiotuvista. Yleistä oli yöpyminen paikallisissa säätyläiskodeissa, talonpoikaistaloissa tai saamelaisten asumuksissa.

Ennen maanteitä jokireittien varsilla oli maalaistaloissa kestikievareita. Länsipohjan Tornio ja Ylitornio olivat 1800-luvun alkupuolelle asti kaukaisimmat maanteitse saavutettavat etapit Pohjois-Suomessa. Maanteitä alettiin Peräpohjolaan rakentaa 1800-luvun puolivälissä, Lapin puolella 1900-luvun alussa. Tiet ja vesireitit täydensivät pitkään toisiaan. Maanteiden varsien talonpoikaistaloissa toimi kestikievareita sopivin välimatkoin. Puutteellisen tieverkon takia matkailu Lapin pohjoisosissa oli ennen Suomen itsenäisyyden aikaa harvinaista.

Aavasaksan vaara (242 m mpy.) Ylitorniolla tuli tietoisuuteen näköalapaikkana jo 1700-luvulla ranskalaisen tiedemiehen de Maupertuis'n matkakuvauksen ansiosta. Vaaralla alkoi vierailla ulkomaalaisia matkailijoita, ja siitä tuli tunnettu keskiyön auringon katselupaikka. Vaaran laelle valmistui 1883 Hugo Emil Saurénin suunnittelema kansallisromanttinen hirsipaviljonki. Tämä Keisarinmajan nimellä tunnettu juhannusjuhlijoiden tukikohta on Lapin läänin ensimmäinen varsinainen matkailurakennus, joka palvelee Aavasaksalla kävijöitä tänäkin päivänä.

Myös Ounasvaara oli tunnettu juhannusjuhlapaikka jo viime vuosisadalla. Juhlien yhteydessä kirkonkylässä alettiin viettää myös juhannusmarkkinoita. Juhannusjuhlista kehittyi tämän vuosisadan alussa "aurinkojuhlat": monituhatpäisen yleisön mukana oli yhä enemmän myös "muualta tulleita huvimatkailijoita" keskiyön aurinkoa ihailemassa. Ounasvaarasta tuli näin Aavasaksan kilpailija.

Ounasvaaran suosio matkailukohteena ei jäänyt pelkästään kesän ja keskiyön auringon varaan. Paikka alkoi kiinnostaa myös hiihtäjiä. Ensimmäiset Ounasvaaran talvikisat pidettiin maaliskuussa 1927. Siitä pitäen myös talviurheilu ja talvimatkailu vakiintuivat erottamattomaksi osaksi Rovaniemeä.