Castrénin jäljillä

Vuoden 1841 lopulla kielentutkija ja kansatieteilijä Matias Aleksanteri Castrén lähti Elias Lönnrotin kanssa Lapin matkalle. Matkasta tuli hänen ensimmäinen suuri tutkimusmatkansa. Suomen Lapista matka jatkui Kuolan niemimaalle, Vienan Kemiin ja meren yli Arkangeliin. Lönnrot lähti Aunukseen, mutta Castrén pyrki itään samojedien asuma-alueille. Castrénin osalta matka kesti vuoteen 1844 asti ja ulottui Venäjän pohjoisrannan poikki Siperian puolelle Ob-joen suulle saakka.

Hänen matkoistaan ilmestyi tieteellinen teossarja Nordische Reisen und Forsschungen (1852-70), jonka kansantajuinen lyhennelmäsuomennos Tutkimusmatkoilla Pohjolassa (1953) antaa värikkään kuvan suomensukuisten kansojen kielestä ja elämästä. Kaikkiaan Castrén teki neljä tutkimusmatkaa, joista kaksi ulottui Siperiaan ja kesti yhteensä lähes kahdeksan vuotta.

Castrén harjoitti tutkimuksiaan kaikkiaan seitsemäntoista suomalais-ugrilaisen, samojedilaisen, altailaisen ja jeniseiläisen kansan keskuudessa. Castrén julkaisi jo elinaikanaan huomattavia tutkimuksia, mutta suurin osa hänen työnsä tuloksista painettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Hän kirjoitti mm. toistakymmentä kielioppia ja käänsi ruotsiksi Kalevalan (1841).