ASTEMITTAUSRETKI:
mittausvälineet
mittausten teko
mittauspaikat

Mittausten teko

Mittauksiin käytettiin kvadranttia. Merkkien pystytys, mittauspisteiden vaihtuminen ja mittaukset sekä niiden tarkistaminen aiheuttivat sen, että useimmilla vaaroilla käytiin 3-4 kertaa. Kolmiomittausmerkkien pystytys alkoi 6. heinäkuuta ja mittaukset saatiin valmiiksi 6. syyskuuta. Mittaamalla kahden kolmionmittauspisteen välinen etäisyys, perusviiva, voitiin sen jälkeen geometrian avulla laskea muiden kolmion sivujen pituus. Perusviivan mittauspaikaksi valittiin Aavasaksa, koska

"joen uoma on varsinkin parin peninkulman verran vaarasta etelään erittäin leveä, ja alue oli perusviivalle ihanteellinen, sen päät kun näkyisivät Aavasaksalle ja Huitaperille. Perusviivan mittaus oli mahdollista vasta talvijäällä, mutta nyt voitiin määrätä se paikka ja pystyttää sen päihin tähtäysmerkit, niin että se voitaisiin liittää kolmioketjuun sekä suorittaa tarpeelliset mittaukset ennen talvea." (Outhier, Matka Pohjan perille, s. 72)

Kittisvaaralta ja Torniossa mitattiin meridiaanin suunta kolmioiden suhteen. Koska Lohikäärmeen delta-tähti ylitti meridiaanin tarpeeksi läheltä taivaanlakea niin Pellossa kuin Torniossa, niin siitä sektorilla mahdollisimman peräkkäin tehdyt kaksi zeniittimittausta antoivat meridiaanikaaren pituuden asteina. Varsinaisten mittausten lisäksi tuli tehdä korjauksia sen johdosta, että Kittisvaara ja Tornio eivät sijainneet täysin samalla meridiaanilla. Kolmiot eivät myöskään olleet täysin samalla tasolla maanpinnan suhteen.

Olimme valinneet kohteeksi Lohikäärmeen delta-tähden, joka oli sektorilla tehtävien havaintojen kannalta kaikkein edullisin: se ylitti meridiaanin melko läheltä zeniittiä ja niin sopivana vuorokauden aikana, että se voitiin havaita vielä Torniossa ollessammekin. (Outhier, Matka Pohjan perille, s. 101)

Painovoimaheilurilla suoritetuilla mittauksilla verrattiin heilahdusaikoja sekuntiheilurin heilahdusaikoihin.