Sakari Pälsi: Tukkimetsissä ja uittopuroilla
Jäät lähtivät Ounasjoesta toisena helluntaipäivänä, ja Viiri-laiva oli kahta päivää myöhemmin valmis aloittamaan kulkunsa joella. Kansi oli täynnä puseromiehiä jo hyvän aikaa ennen viittä. Jätkäkansa noudatti hyvää tapaansa ja saapui ajoissa paikalle. Sen jäsenet eivät minun havaintojeni mukaan milloinkaan myöhästy eivätkä myöskään kiirehdi suotta. Ne varaavat matkoihinsa riittävästi aikaa ja kärsivällisyyttä. Peräpohjalaisella matkustustavalla pääsee erinomaisen varmasti eteenpäin, ja aina perille asti, niin kuin jokainen huomaa, joka malttaa koettaa sitä.
Kapteenin kellon mukaan tässäkin lähdettiin, kun aika tuli. Jätkät istuivat kannella liikkumatta ja äänettöminä kuin puukuvat. Hetki oli monelle miehelle muutenkin vakava. Jätkistä useimmat kuuluivat siihen vaisuun seuraan, joka aina viimeisenä pyrkii uittojoille. Tämä häntäjoukko on tavallisesti aivan aukinaista, niin rahatonta kuin eväätöntä. Kaikilla ei ollut pilettirahaa laivaan tullessa, vaan huomasin joidenkuiden vielä matkalla järjestelevän asioitaan.
Poikettiin maihin tavan takaa, talojen kohdalla ja missä tarve vaati. Laitureita ei ollut, eikä niitä jyrkissä rannoissa tarvittukaan. Heitettiin vain köysi maihin ja poikajoukko veti aluksen kiinni äyrääseen. Kerran oli toistakymmentä pikkupoikaa pitelemässä laivaa, sillä aikaa kuin kansimies talutti porraslaudasta naisihmisen koreineen ja myttyineen ja saikin sen kuiviltaan maihin. -”Hyvin kävi, ei edes housut kastuneet”, sanoi kapteeni ja komensi pakkia.
Laivan perässä oli pieni salonki, jossa miehet istuivat juomassa kahvia. Kolmella toveruksella oli pullo matkassa, josta he kallistivat puolentoista sekunnin suullis- ryyppyjä. Jokainen otti tunnollisesti yhtä pitkin, vaikka olisi kilpakellolla tarkastanut. Laivareitin päässä oli kestikievari, ja sen hoidossa hälveni pian se kylmäkäs tunnelma, joka oli tilapäisesti vallannut mielen joella tultaessa.
Pirtissä avautui peräpohjalainen kotikuva, emäntä kapaloi lasta piippu hampaissa. Annettiin illalliseksi kuivaa lihaa, suolakalaa ja viili kehlo. Se kehlo oli paksulaitainen, matala ja laaja, päältä nähden eheä ja tyylikäs kappale, ja sen sisällys jätettiin kokonaan vieraan hallittavaksi.
Laiva yöpyi talon rannassa ja kääntyi aamulla takaisin Rovaniemelle. Minä lähdin Norvajoelle, jossa uitto oli juuri alkamassa. Pääsin joen poikki uittoyhdistyksen miesten veneessä, ilmaiseksi, koska ”näin samoista miehistä” ei ollut tapana ottaa maksua. Huomasin muuttuneeni lopullisesti jätkäksi heitettyäni repun selkääni ja lähdettyäni jalkaisin ylös jokivartta.
(Rovaniemen kuvauksia, s. 159-160)
Napapiirin maa
--------------------------Sydänyön auringon vuori
--------------------------Suomen Klondike
--------------------------Rekikyydistä concordeaikaan
--------------------------Lähin oikea hotelli
--------------------------Joulumaa
--------------------------Kaupunki kutsuu,
sankarit vievät
--------------------------
