G. A. Andersson: “Rovaniemen markkinat”
Kun Rovaniemen pitäjä on tavattoman laaja, sen pinta-ala on 8251,8 neliökilometriä, niin ei pitkien ja hankalain matkain takana olevista kylistä väestö voi käydä kirkolla kuin ainoastaan harvemmin. Kirkolla käynnit sovitetaan tavallisesti niin sanotuiksi kirkko-juhliksi, joina jo vanhoina aikoina pidettiin joulua, pääsiäistä, Marjetan eli Maarian-päivää, Juhannusta, Mikkelin ja Pyhäinmiesten päivää. Nämä juhla-ajat muodostuvat kirkonkylässä laillaan markkinoiksi, kun samoin tein kirkko-matkalle lähteneet ostelevat myöskin kaikenlaisia tarvetavaroita. Kirkonkylä kuhisee tällaisina aikoina väkeä täynnä, ja vielä muutamia vuosia sitten saapui näille markkinoille tavallisesti lukuisa joukko rihkaman ja kaikenlaisen tavaran kaupustelijoita loitompaakin sekä rahan keinottelijoita ,joten juhlain aatto- ja jälkeiset päivät kauppa kävi kuin markkinoilla ainakin.
Varsinaiset ja luvalliset markkinat kumminkin ovat helmikuussa, ja kestää niitä 3 päivää. Rovaniemen helmikuun markkinat olivat vielä kymmenkuntavuotta takaperin mainittavimmat alallaan. Näillä markkinoilla liikkui tavattomasti rahaa, ja tavaranvaihto oli suurenmoinen, kun suurin osa Lapin ja ylimaantuotteista siellä muutettiin rahaksi ja ylimaan kansa hankki markkinoilta tarpeensa. Markkinoille saapui Lapin tuotteitten, turkistavarain, porontaljojen ja poronlihanostajia ei ainoastaan omasta maasta, mm. Etelä-Suomesta, vaan myöskin ulkomailta. Täällä myöskin lukuisat maakauppiaat eri tahoilta Lapissa ja ylimaissa tapasivat tukkukauppojen edustajia ja tavarain välittäjiä tehden niiltä tavarain tilauksensa markkinahumussa ja suorittaen maksut entisistä tilauksista rahassa tai ”pitkissä papereissa”. Kun lukuisat tukkiliikkeetkin näillä markkinoilla tavallisesti metsien myyjille maksoivat ennakkorahoja tukkikaupoista tai suorittivat metsäkauppojen loppuhinnat, niin kaikki tämä osaltaan vaikutti, että Rovaniemen talvimarkkinoilla liikuteltiin rahaa enemmän kuin jossakin pikkukaupungissa kokovuodessa.
Rovaniemen markkinoita kuvaa muuan kirjoittaja seuraavasti: ”Kahden puolen ´kauppalan´ läpi kulkevaa tietä on koppero kopperonvieressä, ettei taloja niiden takaa tahdo näkyä. Ja tavaraa on lujasti. Enimmäkseen ulkolaista rihkamaa, jota ilman Lapin kansa niin kuin muukin Suomi vallan hyvin voisi tulla toimeen. Aina Helsingistä ja Tampereelta saakka saapuu kiertokauppiaita. Kalliista hinnasta - rovaniemeläiset kyllä tuntevat rahan arvon - vuokrataan tien poskesta jonkun talon edustalta muutama neliö-metri maata. Siihen kyhätään laudoista ja purjekankaasta koju, jonne tavarat sitten levitetään nähtäväksi, ja niin on kauppa valmis. Kilometrin pituudelta on tällaisia kojuja kahden puolen tietä, ja hiljalleen soluu markkinakansa kahtaanne päin niiden keskitse. Tavaroita katsellaan ja tingitään. ---
”Siinä näkee miestä ja naista monenlaista ja monenlaisissa tamineissa. Ylväännäköisenä astelee Sodankylän ja Kittilän mies poronnahkapukimissaan. Kauniita värejä, uljas ryhti ja rohkea katse. Silmiä hivelevä näky: Harvapuheinen on mies, ellei satu viinoissa olemaan. Yhtä harvapuheinen on kaupanteossakin. Kun kysyy tavaraa ja saa kuulla hinnan, niin ajattelee vähän aikaa ja tokaisee sitten, ota niin tai niin paljon. Ellei sillä myy, niin kauppaa ei juuri tule. Turhaa on myös tavaran kehuminen ja ylistely.
”Keskelle tietä on kerääntynyt rykelmä miehiä. Keskustana on pari etelänmiestä, jotka tässä harjoittavat elinkeinoaan. Kello-kauppiaita ovat, oppineita ja ovelia. Amerikasta kuuluu saadun ”sedältä” erinomainen Waltham, joka rahanpuutteessa nyt myydään halvalla. Ja mitenkä asiat kiertyvätkin, joku tyhmä ostaa tuon ”Amerikan sedän” lähettämän kellon (joita myyjällä on tusina-kaupalla) kahden kolminkertaisesta hinnasta. Jossakin pihassa otetaan harjakaisiksi vielä ryypyt, ja sama myyjä osaa tavallisesti neuvoa, mistä saa ostaa sellaista ”lemunaadia” joka maksaa 10 mk ´halli´.
”Silmät sivuilleen vilkuillen, kovasti touhuten ja ”Oostaka, oostaka” huutaen kulkee tietä pitkin suippolakkinen, kauhtanapäällinen tataari. Käsivarsilla riippuu kankaankappaleita ja rusakkojäniksen nahoista tehty turkinvuori, jota muhamettilainen kauppaa kiihkeästi oikeana ´Sibirian nahkana´. Tavallisesti pyytää hän nelinkertaisen hinnantavarastaan ja voittaen vielä 100%, jos joku hölmö hänelle puolet pyytämästään tarjoaa. Ilmankos tataarin kannattaa esim. myymäkojunsa paikasta maksaa 100-200 mk:aa vuokraa, vetää sinne Helsingistäkin saakka vaununlasti tavaraa ja palkata 5 tai 6 myymäläapulaista!”
[…] Rovaniemen markkinoilla on tietysti kuten kaikilla markkinoilla yleensä varjopuolensakin. Ensinnäkin kokoontuu markkinoille kaikenlaisia rahankeinottelijoita, ja normaalioloissa harjoitettiin suuressa määrin väkijuomain salakauppaa sillä seurauksella, että markkinoilla nähtiin lukuisasti juopuneita. Toiseksi rientää näille markkinoille syrjäkylistäkin paljon sellaisia, joilla ei markkinoilla ole mitään tekemistä., vaan saapuvat markkinoille vain huvittelun halusta ja hurvitellakseen rahansa. Kokonainen viikko siten kuluu monelta aivan turhaan tuottamatta mitään hyötyä. Mutta näistä varjopuolista huolimatta on Rovaniemen markkinoille vielä nykyaikanakin annettava melkoisen suuri taloudellinen merkitys, sillä silloin tietää ylimaanväestö kirkonkylässä olevan ylimaan ja Lapin tuotteiden ostajia, jotka maksavat korkeammanhinnan kuin muina aikoina on saatavana. Myöskin muiden tavarain myynnissä riehuu markkina-aikana kilpailu, joten markkina-aikana vallitsee vilkas tavaranvaihto. Sitä paitsi ovat markkinat muodostuneet velkain ja saamisten suoritusten määräajaksi, joten markkinoilla on monessa suhteessa merkitystä.
(Rovaniemen kuvauksia, s. 65-67)
Napapiirin maa
--------------------------Sydänyön auringon vuori
--------------------------Suomen Klondike
--------------------------Rekikyydistä concordeaikaan
--------------------------Lähin oikea hotelli
--------------------------Joulumaa
--------------------------Kaupunki kutsuu,
sankarit vievät
--------------------------
