I. K. Inha: Juhannuksena 1892
Rovaniemi on kuin pieni kaupunki. Siinä on kaikenlaista säätyläistä, kauppiaita ja käsityöläisiä, ja jos kirkonkylään kuuluvat etäisemmätkin talot lukuun otetaan, vetää se väkiluvunkin puolesta pienelle kaupungille vertoja. Kauppaliikkeen melkoisuutta osoitti sekin, että sekä kotimaiset että ulkomaiset kauppamatkustajat säännöllisesti ulottivat matkansa tänne saakka, möivät paljon ja aina parasta tavaraa, kuten muuan kauppamatkustaja vakuutti. Maanviljelys ei tosin ole täällä enää varsin vankka, mutta karjanhoito, kalastus, metsästys ja kauppa ovat hyvänä turvana. Ja kun lisäksi metsistä alettiin saada hintoja, niin oli rahan runsaus. Täältä käytiin säännöllisesti kaupoilla ja kalastamassa Ruijassa, ja näillä retkillä ansaittiin myös rahaa. Keväällä mentäissä vietiin Ruijaan varsinkin voita. Ruotsin raha olikin Rovaniemellä yleisesti käypää kotimaisen rahan rinnalla. Kansa määräsi hinnat kruunuissa, tolpissa - viiskolmatta äyriä on tolppa - ja äyreissä. Vaihtolasku toisesta rahasta toiseen toimitettiin ihmeen sukkelaan. Puotiloissa sai Suomen rahasta usein takaisin Ruotsin rahaa, harvemmin tapahtui minun huomatakseni päinvastoin.
Niin laajalti liikkuva, monissa toimissa hommaava kansa ei jää hitaaksi ja unteloksi, jommoista minä olin luullut sen olevan. Täynnään toimeliaisuutta se seuraa kaikkea, mikä vain lupaa uusia tulolähteitä. Niinpä tiesivät täällä jo kaikki, että Sallasta oli viime vuonna löydetty rautamalmia, ja löytöjen hyvyyttä ja laajuutta tiedusteltiin tarkasti toveriltani, jonka myös tiedettiin tulleen noita malmeja tutkimaan. Sitä rovaniemeläiset varsinkin toivoivat, että tämän löydön vaikutuksesta vihdoinkin toteutuisi heidän harras toivomuksensa: että Rovaniemeen rakennettaisiin rautatie. Sen tarpeellisuutta he todistelivat jokaiselle, joka vain puheihin puuttui.
Keskellä heränneen luonnon kauneutta kiintyi eteläisen matkamiehen huomio kuitenkin erääseen muistopatsaaseen, jonka talvi oli pystyttänyt itseään muistuttelemaan joka taloon, joka huoneeseen. Tarkoitan mahtavia, kolmasosan huonetta anastavia takkoja ja kaksoiskakluuneja. Ne olivat kuin oikeita lämpölinnoituksia. Lyhyt ja valoisa on kesä, mutta sitä pitempi, pimeämpi ja tuimempi on talvi. Pakkanen puhurin poika kysyy silloin seinän pitävyyttä, ja ahkeraan saa asuja ruokkia linnoitustaan, jos mieli torjua sen hyökkäykset.
Kaipauksen tunteilla erosimme juhannuspäivän iltana Rovaniemestä, jatkaaksemme maantietä pitkin matkaamme Kemijärven kirkolle. Venerannassa ei ollut lauttaa, se oli keskellä jokea, menossa toiselle puolelle, ja saimme tuntikauden odottaa, ennenkuin se palasi takaisin, kisailevain poikain ja tyttöjen vinhasti soutamana. Lauttamatkaa oli enemmän kuin pari kilometriä, pitkin Kemijoen ja Ounasjoen yhtymäsuvantoa.
(Kirjasta: Rovaniemen kuvauksia, s. 77)
Napapiirin maa
--------------------------Sydänyön auringon vuori
--------------------------Suomen Klondike
--------------------------Rekikyydistä concordeaikaan
--------------------------Lähin oikea hotelli
--------------------------Joulumaa
--------------------------Kaupunki kutsuu,
sankarit vievät
--------------------------
