Vaikerrustanssi

Vaikerrustanssi
Vaikerrustanssi

Pohjolan ankarassa ilmastossa, jossa valo ja pimeys vaihtelevat, kansat elävät kuin erämaassa. Siksi he toisinaan järjestävät pitoja, joihin kutsutaan pelimanneja, jotta vierailla olisi hauskaa ja he innostuisivat tanssimaan. He saattavatkin musiikin tahdissa ryhtyä laulamaan vanhoista sankareista ja jättiläisistä ja näiden uroteoista. Mutta äkkiä he alkavat niiskutella ja huokailla ja sitä seuraa vaikerrus, kyyneleet ja kovaääninen huuto ja lopuksi kaikki syöksyvät maahan. Surumielisyys johtuu siitä, etteivät he voi mitenkään tuntea muistuttavansa suuria esi-isiään, jotka tekivät mainetekoja suojelemalla neitsyitä tai syöksemällä vallasta julmia tyranneja. Siksi nämä kansat ajattelevat, että turvallisempaa on kuolla kuin elää ja ottavat syntyvät lapset vastaan vaikerrellen, mutta viettävät hautajaisia iloisin lauluin. [lue lisää: Suomalaiset Pohjoisten kansojen historiassa, s. 89]