Huomioita elintavoista |
havaintoja luonnosta  musiikkia ja runoutta huomioita elintavoista |
 Piirros Giuseppe Acerbi "On kuitenkin sangen merkillistä, etteivät tänne asettuneet suomalaiset enempää kuin paimentolaislappalaisetkaan tiedä mitään runoudesta, musiikista ja soittimista. Kun heidän ympärillään on runsaskalaisia järviä ja jokia, välittävät he vain vähän maanviljelyksestä ja luottavat toimeentulossaan pääasiallisesti epävakaiseen kalansaaliseen tai vielä epävarmempaan metsän riistaan. Suurimmassa arvossa pidetään miehissä, kuten kaikkialla metsäläiskansojen keskuudessa, ruumiillista voimaa ja uutteruutta. He nauttivat rakkaudesta, mutta heillä on vähän kokemusta tämän intohimon aiheuttamista huokailuista ja herkistä tunteista. Ihmisillä on raskas ja vakava käytöstapa; nuoriso ei edes omassa seurassaan osoita vähäisintäkään oiretta siitä leikkisästä iloisuudesta, joka on niin ominaista tälle iälle." |
Rehellinen ja vakavamielin kansa Acerbi seurasi innokkaasti, sekä ihaillen että hämmästellen, Länsipohjan kansan tapoja ja tottumuksia. Hän näki, kuinka kansa on ahkeraa ja siistiä. Vakavuus kaikessa tekemisessä on luonteenomaista; leikkisä iloisuus ei kuulu edes nuorison seurustelutapoihin. Huokailu ja herkät tunteet eivät tunnu vaivaavan jokivarren asukkaita. Kuitenkin Acerbi kuulee itsemurhista ja mustasukkaisuuden aiheuttamista väkivaltatapauksista. Varkauksia ja muita rikoksia ei tunneta eikä pelätä. Ainoa sairaus, joka oli vitsauksena seudulla, oli jonkinlainen tulehduskuume. Muuten kansa oli tervettä ja eli pitkään. Viinaa juotiin vain terveydeksi, naiset eivät lainkaan. Ainoan poikkeuksen tuntuu tekevän hengenmies Mathias Kohlström Muoniosta, jolle konjakki hyvin maistuu. Kevyt illanvietto, lasillinen punssia ja musiikki eivät totisesti kuulu paikallisten asukkaitten tapoihin. He tanssivatkin totisina ilman musiikin säestystä, sormilla tahtia näpäytellen. Vieras panee merkille asuintilojen siisteyden joka hänen mielestään hyvin kestää vertailun manner-Euroopan hotellien kanssa. Vieraanvaraisuutta hän kiittelee jokaisessa pysähdyspaikassa.Yhteissaunominen ja pesijätärperinne hämmästyttävät vieraita. Eri sukupuolten mutkaton kanssakäyminen on Acerbille outoa ja eksoottista. Asukkaiden ruokavaliona on kala, villieläimet, vesilinnut, koskelon munat ja olkileipä. Kala suolataan ja kuivataan. Joillakin on syömäporo lappalaisten hoidettavana. Kalaa, lohtakaan, ei pidetä erityisen haluttavana ruokana. Kunniakkainta on metsästys, karhunkaataminen, mikä vaatii voimaa ja oveluutta. |
|
"Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle" Acerbi lumoutui uudisasukkaiden yksinkertaiseen elämänmuotoon, mutta jutaavien porolappalaisten elämästä hän ei löydä mitään hyvää. Hän ei näe poronhoidossa minkäänlaista työtä ja ponnistelua - porothan hoitavat itse itsensä. Kalastuksen helppous ja saaliiden runsaus todistavat lappalaiset laiskoiksi. Elämänmuoto on liian etäällä Acerbin kokemusmaailmasta, jotta hän pystyisi tai haluaisi siihen paneutua. Lappalaiset ovat Acerbin mielestä paitsi laiskoja myös ovelia ja ennen kaikkea viinaanmeneviä ja mukavuudenhaluisia olioita. Hänen on kuitenkin myönnettävä tasapuolisuus taakkojen kantamisessa ja erinomainen maastontuntemus. Vesilläkulkijoina he eivät vedä vertoja kolarilaisille koskenlaskijoille. Acerbi pitää lappalaisia kömpelöinä ja tyhminä; he ovat pulassa jo pienimmässäkin koskessa. Matkareitin varrella Acerbi tutustuu lappalaisten lääkekasviin, väinönputkeen (Angelica). Kasvi kasvaa juomapaikkojen läheisyydessä ja sitä syödään sellaisenaan tai kuivatettuna. Tämän kasvin nähdessään lappalaiset heti jättivät muut toimensa ja riensivät kasvia keräämään. Markkinoilla lappalaiset vaihtavat eläinten nahkoja ja pieksuja viinaan, tupakkaan, jauhoihin ja suolaan. Acerbi kuvaa hyvin kuinka kauppiaat röyhkeästi juottavat lappalaisia humalaan pettääkseen näitä kaupanteossa. Lappalaiset metsästävät karhuja ja villipeuroja. Varsinkin herkkävainuisten peurojen metsästys on taitolaji ja sitä harrastavat vain lappalaiset. Lappalaiset liikkuvat perhekunnittain ja kun kaksi tällaista perheryhmää kohtaavat toisensa, voivat he Acerbin mielestä puhutella toisiaan kuin Aabraham Lootia: "Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tahi jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle" |
 Piirros Giuseppe Acerbi "Jos joen rannalla olevat lappalaiset sattuivat näkemään jonkin Angelica-kasvin, he ryntäsivät heti sen sieppaamaan, ja kun heidän kätensä oli täynnä tätä yrttiä, olisivat he mieluummin irottaneet otteensa köysistä ja antaneet veneiden paiskautua kallioihin, kuin pudottaneet nämä herkullset kasvit. Toisinaan taas, kun olimme veneissä, he lörpöttelivät keskenään sillä tavalla tai olivat niin syvästi vajonneet piipun tarjoamiin nautintoihin, etteivät he lainkaan pitäneet silmällä lähestyviä vaaroja, minkä vuoksi meidän tietysti oli pakko olla itse varuillamme. Ja vaikka me hälytimmekin heidät, olisivat he mieluummin antaneet veneiden ajautua johonkin vastukseen kuin keskeyttäneet tai häirinneet Angelican syömisen tai tupakanpolton nautintoaan." |
matkareitti | tutkimusharrastuksia | matkakuvia | Acerbin jäljillä lapinkävijät |