Lapinkävijät / Giuseppe Acerbin matka Lappiin

Musiikkia ja runoutta

musiikkia ja runoutta

Acerbi muusikkona
Giuseppe Acerbi oli osaava harrastelijamuusikko, joka osasi soittaa klarinettia ja säveltää. Tästä oli hänelle sekä iloa että hyötyä.

Matkansa varrella Acerbi sävelsi useita teoksia, joista voidaan mainita Oulussa sävelletty klarinettikvintetto. Siinä on ensimmäistä kertaa taidemusiikissa käytetty ns. kalevalamelodiaa. Acerbin ympärille kokoontui Oulussa joukko soittajia mukana mm. Erik Tulindberg. Heillä oli kvartetti, jolle Acerbi sävelsi useampia klarinettikvartettoja. Ylitorniolla Acerbi lahjoitti cembalolle sävelletyn andantinon Adieu d'Övertorneå yhdelle kirkkoherran tyttäristä.

Giuseppe Acerbi tallensi aktiivisesti kuulemiaan laulunpätkiä nuottimerkinnöin. Tämä osoittaa hänen olleen hyvin kiinnostunut kansansävelmistä ja musiikista yleisemminkin.

Acerbin piirros suomalaisesta tuvasta.

Acerbi kansatieteilijänä
Giuseppe Acerbi oli Eero Saarenheimon mukaan ensimmäisiä ulkomaalaisia, joka tallensi suomalaista kansanrunoutta. Hän oli kiinnostunut kansatieteestä ja kirjoitti ylös joitain kansanrunoja, nuotinsi kansanlauluja muistiin ja teki piirroksia kansatieteellisistä yksityiskohdista.

Hänellä oli mm. vanhin säilynyt teksti tunnetusta runosta Jos mun tuttuni tulisi. Vaasassa Giuseppe Acerbi pääsi tutustumaan kalevalaiseen laulumelodiaan ja alkusoinnitukseen laulussa Älä sure Suomen kansa. Hän myös kirjasi nuotinnoksen melodiasta. Ilmeisesti Kemistä Acerbi kirjasi ylös tunnetun kehtolaulun Nuku, nuku nurmilintu. Tämä on ensimmäinen säilynyt toisinto tästä tunnetusta kehtolaulusta. Ylitorniolla Acerbi kuuli ja tallensi Antti Keksin tunnetun runon Tornionjoen tulvasta vuodelta 1677. Tämä runo tallennettiin myöhemmin arkkiveisuksi ja tunnetaan edelleen.

Lappalaisten (saamelaisten) musiikista Acerbilla on erittäin huono käsitys. Hän piti heitä musiikkitaidottomina ja heidän lauluaan pelkkänä huutona.

Giuseppe Acerbi onnistui kansanrunoudesta saamissaan esimerkeissä erinomaisesti. Voi vain ihmetellä miten hän sattui saamaan näin erinomaiset esimerkit suomalaisesta runoudesta. Tämä on sitäkin merkillisempää kun kansanrunous ei ollut lainkaan keskeisellä sijalla hänen matkasuunnitelmissaan. Kuitenkin hänen saamansa runot ovat säilyneet meidän päiviimme saakka ja ovat osa kansallista kulttuuriperintöämme edelleen.