AALTO LAPISSA
Alvar Aallon Lapin tuotanto
Rovaniemen taidemuseon näyttely 3.7.-27.9.1998

Arkkitehti Alvar Aallon (1898-1976) Lappiin tekemien suunnitelmien ajallinen kaari kattaa noin 50 vuotta. Kemijärven kirkon korjaustyö oli töistä ensimmäinen, Rovaniemen Lappia-talo puolestaan viimeinen jonka valmistumisen 78-vuotias Aalto ehti nähdä ennen kuolemaansa. Tämän jälkeen toteutettiin vielä Rovaniemen kaupungintalo.

Aallon tuotannon pohjoisimmat, karjalaishenkiset Atrin hirsirakennukset toteutettiin sota-aikana Kittilän Sirkkaan. Rovaniemen Korkalorinteen, Napapiirin puutarhakaupunginosan, rivi- ja kerrostaloissa Aalto kokeili pohjoiseen soveltuvia asuntotyyppejä. Hienostunut yksityistalo - Maison Aho - on pohjamuodoltaan hillitysti viuhkamainen. Seinäjoen ohella Rovaniemen kulttuuri- ja hallintokeskus on kokonaan toteutettu ja se rakentui vuosina 1965-88. Keskuksen helmi on ensimmäisenä rakennettu kirjastotalo, jonka viuhkapohjaiseen lukusaliin tulvehtii runsaasti pohjoista valoa suurista kattoikkunoista. Teatteritalo Lappian erikoisuus on tunturimaisesti kaartuva kattomaisema. Aalto teki Lappiin myös alueeltaan rajattuja asemakaavoja sekä yleiskaavoja ja laajan aluesuunnitelman, jotka ovat olleet tähän asti melko tuntemattomia. Rovaniemen Poronsarviasemakaava on ainoa toteutettu, tosin osittan, Aallon kaupunkiasemakaava. Sen pohjana on vahva sitoutuminen luontoon.

takaisin Aalto - sivuille


Töissään Aalto pyrki ratkaisemaan pohjoisen ilmaston tuomia ongelmia. Myös asuminen Lapin erikoisoloissa oli Aallon kiinnostuksen kohteena. Lapin aluesuunnitelmatyön yhteydessä tehdyt asuinmuototutkimukset eivät tuottaneet toivottuja tuloksia. Sen sijaan Korkalorinteen puutarhakaupungin suunnittelussa Lapin luonto on otettu huomioon.

Lapin luonnonilmiöistä kiinnostavimman vaikutuksen Aaltoon lienevät tehneet revontulet. Pienet, elävästi muotoaan muuttavat kapeat revontuliaihiot ovat kiehtova näky. Niiden muodoissa voi piillä Aallon orgaanisen, alati uusiutuvan viivan eräs lähtökohta. New Yorkin maailmannäyttelyssä ensi kertaa yleisön eteen räväytetty valtava revontuliseinä puolestaan ei ole voinut syntyä ilman voimakasta henkilökohtaista luonnonelämystä. Sellaista ei voi kokea kuin Lapissa.

Alvar Aallon arkkitehtuurin abstraktisuutta korostetaan jatkuvasti. Miksi hän sitten kätki Rovaniemen jälleenrakennuskaavaan poron piilokuvan tai toi Lappia-talon kaareutuvien kattomuotojen myötä kaupunkimaisemaan sieltä puuttuvat tunturit?

Suomi on hänen sisäinen voimanlähteensä, hänen teostensa ikuinen kirvoittaja, niin kuin Picassolle Espanja tai James Joyselle Irlanti. Nykytaiteen olemukseen kuuluu että sen edustajat ovat lähtöisin jostakin selvärajaisesta paikasta, eivät ilmattomasta tilasta. Mutta sen olemukseen kuuluu myös maiden välisten raja-aitojen kaataminen ja rohkea pyrkimys saada kosketus omaan aikaan, maailmaan ja historiaan. Siegfrid Giedeon Die Weltwoche -lehdessä 1940-luvulla.

takaisin Aalto - sivuille


KIRKON UUDISTUS, Kemijärvi
1926-29

Kemijärven kirkon (1832) korjauksen yhteydessä kirkkoon tehtiin uusi seurakuntasali. Sisältä hirsipinnalla ollut ristikirkko laudoitettiin ja muutettiin muistuttamaan pitkäkirkkoa. Alttarijärjestelyt ja urkuparvi uudistettiin. Pääväreinä kirkossa olivat harmaan eri sävyt. Koristelun pääosan muodostivat uusittua sisätilaa varten hankitut valaisimet ja tekstiilit. Kemijärven kirkossa näkyy muillekin Aallon saman ajanjakson töille ominainen piirre: luonnosten klassisismi sai väistyä toteutuksen pelkisteisen ilmeen tieltä. Kirkosta karsiutui koristemaalauksia ja monet muodot muuttuivat yksinkertaisemmiksi. Aallon 1920-luvun puolivälin suosikkiaihe - akanthusköynnös - sai kuitenkin vielä jäädä koristamaan apostolinkuvin varustetun saarnatuolin katosta.

Aalto halusi kirkosta poikkeuksellisen valoisan kaamoksen oloihin. Kirkossa käytettiin kynttilöiden lisäksi muodikkaita tanskalaisen Poul Henningsenin sähkövalaisimia. Vanha kynttiläkruunu säilytettiin ja kirkkoon lisättiin Aallon toimistossa suunnitellut kynttiläkruunut, seinälampetit ja alttarikynttilänjalat.

Uudenaikaiseen sisätilaan tehtiin kirkkotekstiilit yhteistyössä Eva Anttilan sekä Suomen Käsityön Ystävien kanssa. Osa tekstiilitöistä saatettiin valmiiksi Kemijärvellä. Runsasta tekstiilien käyttöä Aalto perusteli seuraavasti: "Lämmin ja pehmeä sisätunnelma voi antaa kirkossa kävijöitten silmissä sille erikoisen arvon vastakohtana talvipakkasille ja usein pitkille kirkkomatkoille."

Yksinkertaisuus sisustuksessa ei kuitenkaan tarkoittanut funktionalismin sarjatuotantoa. Aalto kirjoitti vielä: "Jotta todella tarkoitettu päämäärä kirkkosisustan sävyssä saavutettaisi tulee kuitenkin joka ainoan maton samoin kuin kirjaillun koristevaatteenkin olla vapaa kaikesta tehdasmaisesta arkipäiväisyydestä ja erikoisesti kirkon kokonaisuutta silmälläpitäen suunniteltuja, jokainen yksityiskohta niissä juuri Kemijärven kirkkoa varten tarkoitettu." Visuaaliselta vaikutukseltaan arkaaisiin hirsikirkkoihin tottuneille Peräpohjolan asukkaille Aallon uudistuksen on täytynyt olla melkoinen yllätys.

Alvar Aallon murroskautta heijastava kirkko tuhoutui Lapin sodassa 1944.

takaisin Aalto - sivuille


SUOJELUSKUNTATALO, mahdollisesti Kemin maalaiskunta
Suunnitelma 1932-33

Aallon suunnittelema talo lienee tehty Kemin maalaiskunnan suojeluskunnalle. Melko vaatimaton rakennus on arkkitehtonisesti kiinnostava: se sisältää aihelmia, jotka tulevat esiin Aallon myöhemmässä tuotannossa.

Suojeluskuntatalon toimisto- ja ruokalatiloja sisältävä osa on suorakaiteinen. Tähän liittyvä juhlasaliosa sen sijaan on muodoltaan poikkeava - viuhkamainen ja etuseinältään kolmitaitteinen. Juhlasaliin oli suunniteltu sahanterämäinen akustinen sisäkatto. Sali kapenee kohti näyttämöä, joka on avattavan takaseinän kautta liitettävissä ulkoilmakatsomoon.

Suunnitelmaa ei toteutettu.

takaisin Aalto - sivuille


ATRI OY:N RAKENNUKSET, Kittilän Sirkka
1943-46

Atri-yhtiö toteutti Kittilän Sirkkaan pienen malminetsintäyhdyskunnan. Aallon suunnitelmien mukaan rakennettiin vapaasti metsäiselle alueelle toimisto, kerho-ruokala, sauna ja pesutupa sekä kaksi insinöörien asuintaloa, kaksi työnjohtajien taloa ja kaksi parakkia sekä autotalli, mahdollisesti myös liiteri-ulkohuonerakennus. Lisäksi Immeljärven rannalle toteutettiin johtajan asuintalo.

Osa rakennuksista tehtiin Varkauden talotehtaan elementeistä, osa rakennettiin itse paikalla. Elementtitalot olivat ajan yksinkertaisen arkityylin mukaisia, hirsitalot heijastivat Karjalan rakennusperinnön vaikutusta. Arkkitehti Aino Marsio-Aalto suunnitteli Artekissa sisustukset ainakin toimistorakennukseen ja kerhoon sekä sisustusehdotuksia insinöörien asuntoihin.

Insinööritalot sekä työnjohtajien asuintalot, autotalli ja liiteri-ulkohuonerakennus ovat säilyneet. Hirsisauna on siirretty Levin laskettelukeskuksen yhteyteen. Sirkkaan syntyivät tiettävästi Aallon pohjoisimmat toteutetut rakennukset. Kylmä ilmanala ei näy kaikkien Atrin talojen ulkoasussa, syynä rakennusten oletettu väliaikaisuus sekä standardisointi. Ainoastaan vankat hisrirakennukset voi mieltää erityisesti pohjoisiin olosuhteisiin suunnitelluiksi, vaikka vaikutteet niinhin näyttää saadun muualta.

takaisin Aalto - sivuille


JÄLLEENRAKENNUSKAAVA, Rovaniemi
1944-45, vahvistettu 1946

Alvar Aallon toiminta Rovaniemellä alkoi Lapin sodassa tuhotun kauppalan raunioilta. Suomen Arkkitehtiliiton Jälleenrakennustoimistoa johti Alvar Aalto.

Rovaniemen jälleenrakennuskaavan lähtökohtana oli kauppalan asema Lapin pääkaupunkina ja liikenteellisenä keskuksena. Kaavan pääaiheen muodosti viiteen eri suuntaan haarautuva keskuspuisto, Poronsarvi, jolle tärkeimmät liikenneväylät oli sijoitettu. Kaavaan kätkeytyy poron piilokuva: kaksi keskuspuiston haaraa piirtyy poron sarviksi, kaksi rajaa poron päätä ja yksi sen selkää. Urheilukenttä on poron silmä. Sarvikruunun yläosan muodostavat poropolkujen tavoin mutkittelevat asuntokadut.

Puistohaarojen yhtymäkohtaan oli sijoitettu Lapin liikennekeskus, välialueille levittäytyivät keskustan lisäksi asuntoalueet sekä teollisuus- ja varastoalue. Hallinnollisille ja julkisille rakennuksille oli varattu korttelialuetta keskustan eteläosasta.

Kaavan lähtökohtana oli kauppalan tuhoutumista edeltävä tonttijako ja katuverkosto. Jo Oiva Kallion kaava (1936) oli noudattanut kauppalan keskustan historiallista katuverkostoa, eikä aluetta nytkään puristettu tiukkaan ruutukaavaan. Keskustan katuverkosta todettiinkin kaavan selostuksessa, että "luonnonkasvuinen asemakaava tässä ei ole vailla paikallista viehätystä ja historiallista arvoa". Katujen säilymistä edesauttoi kaukoliikenteen väylien erottaminen kauppalan sisäisestä katuverkosta. Uusi katulinja oli tuhoutuneen Pohjanhovin eteen vedetty Aallonkatu. Rantapuistoon jo aiemmin muodostunut polku oli korvattu selkeällä rantakadulla, Koskenrannalla. Kauppatori oli sijoitettu Toripuistikon reunalle kuten Kallion kaavassakin.

Suunnitelluista asuntoalueista Koskenrannan "eliittiasuntoalue" sekä kauppalan läntisen osan kuusikulmaisista tonteista muodostettu omakotialue olivat kiinnostavimmat. Ainoastaan 20 omakotitontin rykelmä Aseveliaukean ympäristössä toteutettiin. Koskenrantaan oli sijoitettu viisi rivitaloparia, joissa aina kaksi rakennusta oli liitetty toisiinsa kulmittain. Näiden yläpuolelle sijoittuivat Valtakatuun nähden hieman vinoon sijoitetut neljä pitkää kerrostaloa. Kerrostalojen kerrosluku oli kolme, rivitalojen kaksi. Yhdessä rakennukset rajasivat rinnemaastossa suojattuja pihatiloja. Periaatepiirroksen kaikista rakennuksista oli näköala Ounaskoskelle. Nykyisistä Koskenrannan taloista ainoastaan yhdessä asunnot on käännetty avautumaan joelle. Rakennusten viuhkamainen sijoitteluperiaate toteutui sittemmin tasamaalla Korkalorinteen asuntoalueella.

Kolmanteen kauppalanosaan oli sijoitettu kerros- ja rivitalotonttien lisäksi tavanomaisia omakotitonttien nauhoja sekä aivan uudenlaisia, "kidekimppuja" muistuttavia omakotitonttien ryhmiä. Tontit oli piirretty venytetyn kuusikulmion muotoisiksi. Talot oli sijoitettu tonteille siten, että asuinrakennuksen pitkä sivu oli samnasuuntainen kuusikulmion jonkun lyhyen päätysivun kanssa. Näin tonteille rakennetusita taloista saatettiin muodostaa lyhyiden tonttikatujen ympärille muodostuvia tilallisesti mielenkiintoisia pihapiirejä, joiden mittakaava pysyi ihmisläheisenä. Aallon mukaan näin oli mahdollista välttyä "psykologisesti masentavilta tyyppitaloriveiltä" ja saada aikaan "inhimillisesti katsoen vaihtelevampi ja elävämpi rakenne, joka paremmin soveltuu metsien ja vesistöjen ympäröimään kumpuilevaan maastoon". Jo vuonna 1948 vahvistettiin suurimmalle osalle aluetta kaavamuutos, jossa pientalotontit oli muutettu nelinurkkaisiksi. Kuusikulmaisista tonteista kaksikymmentä säilyi kaavamuutokselta. Rakennetut tontit sijaitsevat nykyisen Aseveliaukean ympäristössä.

Muutamaa keskusta-alueen tonttia lukuun ottamatta rakennusalat oli merkitty erillisiksi, eli kaavalla pyrittiin tuottamaan noppamaista rakennetta pitkien yhtenäisten rakennusmassojen sijasta. Väljä puistohaarakkeiden jakama rakenne oli aiempaa kaavaa paloturvallisempi. Korkein sallittu kerrosluku oli neljä.

Läpinäkyvänä periaatteena koko kaavassa oli rakentamisen porrastaminen siten, että aluksi voitiin rakentaa materiaaliltaan helpommin saatavissa olevia puutaloja ja aikojen parannuttua kivirakennuksia.

Poronsarvikaavan nimellä tunnettu kaava oli edistyksellinen ja joustava suunnitelma, jonka luonnonläheisiä piirteitä ei ole nähty kasvavien liikenneväylien aiheuttaman sekavuuden takaa. Rovaniemen kaavoituksessa Aalto korosti luonnonolosuhteiden - leveän joen ja avaran vaaramaiseman - merkitystä kaupunkikuvaan vaikuttavina tekijöinä eikä halunnut niiden kilpailijoiksi korkeita rakennuksia.

Asemakaavaa alettiin uudistaa I kaupunginosassa vuonna 1956. Aallon toimiston laatima kaavamuutos vahvistettiin toukokuussa 1961.

takaisin Aalto - sivuille


LAPIN ALUESUUNNITELMA, Kemi- ja Ounasjokilaakso
1952-57

Taloudellisella aluesuunnitelmalla haluttiin ohjata teollisuuden ja voimalaitosten sijoittumista Lappiin. Lisäksi eri liikennemuodoille sekä asutukselle ja matkailualueille tuli löytää oikeat aluevaraukset.

Aalto oli Suomessa aluesuunnittelun pioneeri, jonka työ Lapissa keskittyi Kemi- ja Ounasjokilaaksoon. Tavoite laajentaa suunnitelma-alue koko maakunnan käsittäväksi jäi saavuttamatta.

Lapin aluesuunnitelmasta valmistui Aallon toimiston työnä yleiskaavoja sekä mallikyläsuunnitelma ja Pirttikosken rakennussuunnitelma talotyypeineen. Rovaniemen maalaiskunnassa sijaitsevien Jaatilan ja Muurolan taajamien sekä Kemijärven, Kittilän ja Pelkosenniemen kirkonkylien yleiskaavat valmistuivat 1955, Rovaniemen kauppalan yleiskaava kaksi vuotta myöhemmin.

Aluesuunnitelmatyöhön liittyi myös Lapin asumismuotojen tutkiminen. Aallon toimisto pyrki kehittämään "asuntotihentymiä" varten kyläkaavioita, joiden avulla maaseudulle voitaisiin saada haja-asutusta paremmat palvelut. Mallikylän toteuttamisesta tehtiin periaatepäätös, mutta hanke kariutui. Mallikylän piirustuksia ei ole löytynyt.

takaisin Aalto - sivuille

ASEMAKAAVALUONNOS, Tornio
n. 1945

Aalto halusi säilyttää Tornion kaupunkikuvassa keskustan hienostuneen muodon ja vanhan kirkon sekä tämän läheisyydessä sijainneen kauniin koivumetsän. Kirkkomaan taakse hän ehdotti sijoitettavaksi urheilukentän. Näin aikaan saadulle keskuspuistolle hän halusi luoda yhteyden Tornionjoelle.

Keskustan läheisyyteen suunniteltiin lähinnä omakotitontteja. Eräässä luonnoksessa nämä ovat kuusikulmaisia kuten samoihin aikoihin suunnitellussa Rovaniemen jälleenrakennuskaavassa.

Kaava jäi luonnosasteelle.

takaisin Aalto - sivuille



RAKENNUSSUUNNITELMA JA TALOTYYPPEJÄ, Pirttikoski
1956-57

Pirttikoskelle pyrittiin kehittämään asuntoalue, joka palvelisi pitkäkestoista voimalaitostyömaata ja jäisi sen jälkeen toimivaksi osaksi yhdyskuntaa. Suunnitelmassa Pirttikosken alueelle oli sijoitettu kunnantalo, koulu ja lastentarha, kauppa- ja kerrostalorakennuksia sekä rukoushuone. Omakotitonteista oli muodostettu pitkiä rinteen suuntaisia nauhoja.

Rovaniemen maalaiskunta hankki alueelta maata edullista omakotirakentamista varten. Aallon toimistossa suunniteltiin pitkille ja kapeille rinnetonteille talotyyppejä, joita oli tarkoitus käyttää myös muilla voimalaitostyömailla.

Tiheä asuminen ei herättänyt kiinnostusta, ja hanke raukesi. Vuonna 1997 alueella oli pystyssä yksi Aallon suunnitelmaa noudattava talo.

takaisin Aalto - sivuille


KORKALORINTEEN ASUNTOALUE, Rovaniemi
1956-58

Korkalorinteelle toteutettiin Espoon Tapiolan innoittamana pieni puutarhakaupunki. Vuosina 1958-61 alueelle nousi kaksi kerrostaloa - Rakovalkea, Poroelo - ja kolme rivitaloa - Korkalo, Lapinjänkä, Karpalo - sekä myymäläkeskus ja lämpökeskus. Alue oli Poronsarvikaavassa osoitettu kuusikulmaisten pientalotonttien alueeksi.

Kerrostalot rajaavat etelään avautuvaa puistoaluetta. Rivitalot on sijoitettu viuhkamaisesti laajentuvan sommitelman osiksi. Myymäläkeskus ja lämpökeskus sijoittuvat alun perin kokoojakaduksi suunnitellun tien varteen. Myymälätilat avautuivat pienelle aukiolle. Pergolarakentein varustettu aukio toimi asukkaiden kohtaamisen paikkana sekä viereisen kahvilan terassina.

Talojen liittäminen toisiinsa vinosti nurkittain oli esiintynyt Poronsarvikaavan "eliittiasuntoalueella" Ounaskosken rannassa. Viuhkapäädyn yhdistäminen suoraan kerrostalorunkoon esiintyy ensimmäistä kertaa Korkalorinteessä. Alueen suunnittelussa pyrittiin ratkaisuun, jossa kaikki varsinaiset perheasunnot on sijoitettu rivi- tai omakotitaloihin. Kerrostalot, jotka oli ajateltu pienasunnoille on sijoitettu maastoon siten, että ne suojaavat puistomaista piha-aluetta pohjoisen kylmyydeltä. Kerrostalojen vinoa suuntausta perusteltiin Lapin valaistussuhteiden erikoislaatuisuudella. Asunnot on suunnattu mahdollisimman paljon etelään, jotta vuoden pimeiminä kausina asuntoihin saataisiin maksimimäärä auringonvaloa. Sijoittamalla kerrostalomassat toisiinsa nähden vinosti on lisäksi vältytty asunnosita toisiin avautuvilta näkymiltä.

Uutena, erityisesti Pohjoi-Suomeen tarkoitettuna "omakotityyppinä" mainostettiin viittä kolmen perheen pienoisrivitaloa. Näissä rakennuksen ulkovaippa oli viuhkamuodon ja kerrosluvun avulla minimoitu ja toisaalta avautuminen etelään maksimoitu. Taloja ei rakennettu. Toteuttamatta jäivät myös Korkalorinteen yhteyteen suunnitellut puutarhakaupunkiperiaatetta noudattavat lähiöt.

Kerrostalot Rakovalkea ja Poroelo ovat nelikerroksisia, hissittömiä rakennuksia. Suurimmat asunnot on sijoitettu suoraan rakennusrunkoon, pääosa pienasunnosita viuhkapohjaiseen päätyyn. Ensimmäisen kerroksen asunnoista on välitön yhteys puistopihalle.

Kerrostalojen suorien osien asuntoihin suunniteltiin alun perin nk. puoliparvekkeet. Nämä olohuoneiden yhteydessä olevat lämmittämättömät tilat oli tarkoitettu tuuletukseen sekä lapsen ulkona nukuttamiseen. Rakennusrungon sisällä olevat ikkunalliset tilat suojaavat parveketta lumelta. Ne eivät erotu julkisivussa parvekkeina. Olohuoneeseen tai keittokomeroon tilat liittyvät lasiseinin.

Sekä Rakovalkea että Poroelo haijastavat Aallon laajemminkin esiintynyttä pyrkimystä kehittää kerrostaloja paitsi tilallisten ratkaisujen myös julkisivujen osalta. Kiinnostavia ovat sekä pienasuntojen viuhkamaiset pohjaratkaisut että näiden vaikutus julkisivuihin. Molemmissa taloissa toinen pääty on käsitelty julkisisvunomaissesti: päädyn normaali, usein umpinainen luonne on murrettu kääntämällä viuhkamaisesti avautuvat päätymassat ikkunoineen etelään.

Kaksikerroksinen rivitalo Korkalo on porrastettu pituussuunnassa kolmeen osaan. Olohuoneen kohdalla runkoa on porrastettu sivusuunnassa, jolloin ruokailutilaan on pienellä nurkkauksella saatu intiimiyttä ja tämän sekä olohuoneen välille muodostettuun näkymään hillittyä eloisuutta. Tilaratkaisultaan Korkaloa pidettiin onnistuneena. Sitä verrattiin naisen kenkään - pieni ulkoa mutta tilava sisältä.

Lapin olosuhteisiin kehitelty lämpökeskus oli omana aikanaan poikkeuksellinen, kotimaista raaka-ainetta käyttävä hakevoimala. Siinä käytettiin lähiympäristöstä saatavaa pienpuuta, jolle muutoin ei tuohon aikaan ollut laajamittaista käyttöä.

Korkalorinteen asuntoalueella oli tärkeä mainosarvo sekä Rovaniemen nuorelle kaupungille että Asuntosäätiölle. Ainutlaatuinen alue osoitti, että puutarhakaupunki-ihanteisiin perustuva asuntoalue ei ollut mahdollinen ainostaan eteläisessä Suomessa vaan voitiin toteuttaa myös Napapiirin tuntumassa. Kokeilunhaluinen arkkitehti loi yhtenäisen ja monivivahteisen ulkoasun, jota puutarha-arkkitehti Jussi Jänneksen puutarhasuunnitelma rauhallisesti säesti.

takaisin Aalto - sivuille


AHON KERROSTALOT, Rovaniemi
Koskikatu 18 1958-59
Koskikatu 20 1960-62
Jaakonkatu 3 1962-63

Ahojen kolme punatiilistä kerrostaloa sijoittuvat samaan kortteliin. Koskikadun kaksi rakennusta muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Rakennusten pohjakerroksessa on liiketiloja, kolmessa ylemmässä oli alun perin asuntoja. Suuri osa asunnoista on sittemmin muutettu toimistotiloiksi.

Koskikadun asuntoihin oli tarkoitus toteuttaa nk. puoliparvekkeet, joilla haluttiin vähentää lumituiskujen ja kovien pakkasten haittoja. Parvekeratkaisu toteutettiin ainoastaan Koskikatu 18:n asuntoihin sekä samaan aikaan rakennettuun Korkalorinteen Rakovalkeaan.

Punatiiltä on rakennuksien ulkomateriaalina käytetty rikkaasti: kylmät ullakkokerrokset on merkitty käyttämällä päätykiviä, ikkunasäleikköjä on tehty salaojaputkista. Sokkelimateriaalina on tumma graniitti. Ulkoiselta ilmeeltään Aallon Ahoille piirtämät rakennukset muistuttavat Aalon suunnittelemia, 50-luvulla Helsingin Munkkiniemeen rakennettuja Kansaneläkelaitoksen henkilökunnan asuinrakennuksia.

takaisin Aalto - sivuille


AURORA BOREALIS, reliefi Koskikatu 20 Rovaniemi
1962

Aalto suunnitteli Koskikatu 20:n julkisivun ehjään seinäpintaan pronssisen reliefin. Kaksiosainen teos esittää revontulia sekä koskessa hyppäävää lohta.

Lapin erikoisluonnetta ilmentävä teos paljastettiin 1962. Teoksen toteutti Aallon pienoismallin pohjalta kuvanveistäjä Heikki Häiväoja. Aurora borealis on ainoa Aallon suunnittelema ulkoveistos, joka liittyy kiinteästi hänen rakennukseensa.

takaisin Aalto - sivuille


MAISON AHO, Rovaniemi
1964-65

Ahon asuintalo on suunniteltu yksityisen taidekokoelman omistavalle perheelle. Pientaloympäristöön sijoittuva Maison Aho on useiden Aallon yksityistalojen tapaan ulospäin sulkeutunut ja eleetön, sisätilaltaan sen sijaan sekä kodikas että juhlava.

Suuri olohuone ja sen taakse liittyvä ruokailutila sijoittuvat sisääntulokerrokseen. Toisiinsa liittyviä olohuone- ja eteistiloja rajaa seinämä, jonka taakse jää yksityistiloja. Seinämä saa ylävaloa pitkänomaisesta kattoikkunasta ja tarjoaa rauhallisen taustan taideteoksille.

Rakennus on pohjamuodoltaan viuhkan muotoinen. Viuhkan avarimpaan kohtaan sijoittuva olohuone avautuu suuren kulmaikkunan kautta pihalle.

takaisin Aalto - sivuille


HALLINTO- JA KULTTUURIKESKUS, Rovaniemi
1961-1988

Rovaniemen kirjastotalon luonnosvaiheessa Alvar Aalto teki luonnokset myös hallinto- ja kulttuurikeskukselle, johon sisältyi kirjaston lisäksi teatteri sekä kaupungintalo.

Rakennuksista ensimmäisenä valmistui kirjasto, tämän jälkeen Lappia-talo ja viimeisenä kaupungintalo, joka toteutettiin Aallon kuoleman jälkeen.

Kaikki kolme rakennusta kohoavat yksilöllisinä keskusaukiolta. Kirjastotaloa on korostettu yläikkunoiden kruunaamalla lainaussaliosalla, Lappia-taloa kaareutuvilla kattomuodoilla ja kaupungintaloa korkealla kidemäisellä valtuustotornilla.


KIRJASTOTALO, Rovaniemi
1961-65

Kirjastotalo koostuu pitkänomaisesta toimistosiivestä ja tämän yläpuolelle nousevasta viuhkapohjaisesta lainaussaliosasta. Toimistosiipeen sijoittui alun perin nykyistä suurempi näyttelytila sekä lintukokoelmahuone, joka on muutettu opintosaliksi. Satuhuone ja kerhotila sekä talonmiehen asunto ja kirjastoauton tila on nekin muutettu.

Avara lainaussali jakautuu eri osastoihin, joiden keskelle jäävät muita tiloja matalammalle lasketut lukutilat. Koko sali on valvottavissa viuhkan kantaan sijoitetulta lainaustiskiltä. Yhtenäinen tila on valaistu suurin yläikkunoin. Näistä tuleva luonnonvalo heijastuu kaarevan katon kautta kirjahyllyihin. Iltaisin ja öisin on toinen tehtävä: ne valaisevat kaamoksen pimeyttä kulttuurin valolla.

Kirjasto oli alun perin sisustettu miltei kokonaan Artekin standardikalustein sekä Aallon toimistossa suunnitelluin erikoiskalustein ja valaisimin.

Rovaniemen kirjastotalon massoittelussa näkyy Aallon tapa yhdistää julkisissa rakennuksissa suorakaiteinen arkisempi rakennusosa poikkeavalla muodolla korostettuun, rakennuksen päätarkoitusta ilmentävään massaan, joka Rovaniemen kirjastossa on pohjamuodoltaan viuhka. Sisätiloissa taas on noudatettu Aallon Viipurin kirjastosta lähtien kehitäämää ideaa ja sijoitettu lukutiloja muuta kirjastosalia alemmalle tasolle. Näin koko lainaussali levittäytyy avoimena viuhkana, ja virkailijoilla on näkyvyys koko tilaan. Kirjoja etsivät eivät häiritse lukusaleihin vetäytyneitä asiakkaita, ja seinäpinnat on ylävalon ansiosta voitu käyttää kirjahyllyille.

Kirjastosalin sisäpuolella kattorakenteista on tehty arkkitehtoninen aihe: rakenteiden raskaus on käännetty eduksi muodostamalla suurimmalle osalle lainaussalia madallettu, mittakaavaa säätelevä katto. Tämä madaltuu edelleen valvontapisteen kohdalla, jota kiertää tasomainen alaslaskettu katto. Sen yläpuolella toistuu ikkunaseinien kaareva kattomuoto. Lainaussalin katto- ja yläikkunoiden sekä eri tasoilla olevien kattopintojen avulla avaraan viuhkaan syntyy valoisuusasteeltaan erilaisten ointojen tilaa elävöittävä vaikutus. Voimakkaimman luonnonvalon saavat kirjahyllyt. Yläikkunoista tulevan valon heijastaminen sisätilaan kaareutuvan katon avulla on ollut Aallolle tyypillistä etenkin kirjasto- ja museorakennuksissa.

Kirjastotalon arkkitehtonisesti mielenkiintoisin, pohjoinen julkisivu rajaa hallinto- ja kulttuurikeskuksen keskeistä aukiota. Etelään rakennus piirtyy rauhallisen matalana massana, suoralinjaista julkisivua on elävöitetty parilla sisäänvedolla. Koko eteläsivulle oli esitetty pergola, mutta sitä ei toteutettu.

Sisäänkäyntikatoksen seinä oli suunnitelmissa pitkään plastisen reliefimäinen. Suunnittelun kuluessa "skulptuuriseinä" yksinkertaistui ja muotoutui useasta kaarevareunaisesta syvennyksestä koostuvaksi. Syvennysten yläpuolisiin osiin on tehty aukkoja, joista tänne sijoitettaviksi aiotut veistokset olisivat saaneet ylävaloa. Seinälle on sijoitettu ainostaan yksi teos, M.A. Castrénin muistomerkki. Castrénin Venäjänmatkoja kuvaava Kari Huhtamon teos perustuu Aallon parikymmentä vuotta aiempaan luonnokseen.

takaisin Aalto - sivuille


LAPPIA-TALO, Rovaniemi
1961, 1968-72, 1973-75

Lappia-talosta valmistuivat aluksi yleisradion ja musiikkiopiston sekä nuorisotilat. Päätilat - teatterisalin ja kongressitilat käsittävä osa - tehtiin toisessa vaiheessa. Talo vihittiin 7.2.1976. Paikalla olivat sekä Elissa että Alvar Aalto. Vihkimistilaisuus oli viimeinen, jossa Aalto oli itse läsnä.

Eteishallin, lämpiön ja teatterisalin sekä kongressisalin muodostamaa kokonaisuutta on korostettu materiaalivalinnoilla sekä Artekin kalusteilla. Teatterilämpiön väljää sisustusta on sittemmin muutettu. Teatterin esiripun suunnitteli yhteistyössä Aallon toimiston kanssa tekstiilitaiteilija Dora Jung. Esirippu ei ole käytössä.

Teatterin eteishallin ja lämpiöön johtavan portaikon lattiamateriaali on Louen kalkkikiveä - Lapin marmoria. Osa eteishallin seinistä on verhottu kiiltävän tummansinisillä keraamisilla sauvoilla. Sama materiaali jatkuu portaikon sivuseinässä ja peittää osittain lämpiön molempia päätyseiniä. Koboltinsiniset seinät muodostavat ylellisen taustan juhlapukuiselle yleisölle.

Rakennuksen ulkoisessa hahmossa piirtyviä pehmeästi kaareutuvia kattomuotoja on verrattu Lapin tunturimaisemaan.

takaisin Aalto - sivuille


KAUPUNGINTALO, Rovaniemi
Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co. 1961, 1984-88

Kaupungintalon valmistuminen 1988 viimeisteli Rovaniemen hallinto- ja kulttuurikeskuksen.

Useasta virastosiivestä koostuvan rakennuksen tärkeimmät tilat on keskitetty Hallituskadun puolelle, jonne kokoustilojen lisäksi sijoittuvat m.m. kaupunginjohtajan tilat sekä valtuustosali suurine yleisölehtereineen. Talo on sisäarkkitehtuuriltaan väljä ja valoisa. Vaaleita pintoja elävöittävät luonnonpuusta tehdyt yksityiskohdat. Pohjakerroksen aulatiloissa toistuu Lappiassa käytetty Louen kalkkikivi.

Valtuuston istuntosalitornin taitteinen muoto ja korkealle nouseva terävä kärki korostavat osan tärkeyttä rakennuksen massoittelussa. Tornin vaikutusta on vahvistettu muusta rakennuksesta poikkeavilla materiaalivalinnoilla ja ikkunasijoituksilla sekä massan sisäänvedoilla.

Myös kaupungintalon sisustuksessa on runsaasti Artekin kalusteita sekä Aallon toimistossa suunniteltuja valaisimia. Aulatiloissa ikkunoiden kohdalle sijoitetut valaisimet tuovat pimeään oman valoisan viestinsä. Juhlallisimmat ovat valtuustosalissa. Korkea ja juhlava valtuuston istuntosali avautuu ikkunoiden kautta keskeiselle aukiolle. Salin sisustusta leimaa runsas puunkäyttö: lattiaparketti sekä seinäpaneelausten ja katon verhouksen saarnipinnat. Salin sisääntuloseinällä on Aallon kuuluisan revontuliaiheen kaukainen kaiku - toisistaan eri etäisyyksille asetettujen pystyrimojen sommitelmia.

Osa keskusaukiosta on kivetty kansalaisten kokoontumispaikaksi - kansalaistoriksi - osa on istutettu. Aukiolle toteutettiin 1988 Kain Tapperin ympäristöteos Vuorten synty.

takaisin Aalto - sivuille


Tekstin päälähde on arkkitehti Päivi Lukkarisen tutkimus Aalto Lapissa - Alvar Aallon Lapin tuotanto, Rovaniemen taidemuseon julkaisuja, Atena-Kustannus Oy, Gummerus 1998 ja Göran Schildtin kirjallisuus.

Leena Lohiniva
kuraattori
Rovaniemen taidemuseo